Suomalaiset sotilaskenttävarusteet: keräilijän tunnistusopas
Opas suomalaisten sotilaskenttävarusteiden tunnistamiseen ja keräilyyn. Kenttäpullot, leipälaukut, vyöt, lapiot ja telttakankaat. Hinnat, tunnistaminen ja säilytys.
Miksi kenttävarusteet kiinnostavat keräilijöitä?
Kenttävarusteet ovat suomalaisen militariakeräilyn helmi, jota moni ohittaa mitalien ja aseiden tieltä. Silti juuri kenttäpullo, leipälaukku tai nahkavyö kertovat sotilaan arjesta enemmän kuin yksikään kunniamerkki. Ne ovat esineitä, joita käytettiin joka päivä, ja käytön jäljet tekevät jokaisesta kappaleesta yksilöllisen.
Keräilyn kannalta kenttävarusteet ovat erinomainen aloituskohde. Hintahaarukka on leveä: kymmenen euron ylijäämäesineistä satojen eurojen harvinaisuuksiin. Kunto, SA-leima ja provenienssi ratkaisevat arvon. Ja koska kyse on käyttöesineistä eikä aseista, keräily ei vaadi erityislupia.
Tässä oppaassa käymme läpi tärkeimmät kenttävarustetyypit, niiden tunnistamisen, hintatason ja oikean säilytyksen.
Kenttäpullot
Keräilijöille kiinnostavimmat kenttäpullot ovat SA-leimatut alumiiniset sota-ajan kappaleet. SA-leima ja vuosiluku löytyvät tyypillisesti pullon pohjasta tai kantohihnastosta. Sodanjälkeiset versiot ovat kevyempiä ja usein muovisia.
Tunnistamisen avainpiirteet:
- Materiaali: sota-ajan pullot ovat alumiinia. Muovi viittaa sodanjälkeiseen tuotantoon
- Paino: alkuperäinen alumiinipullo painaa noin 400-500 g kankaalla ja hihnastolla
- SA-leima: osoittaa kuuluneen puolustusvoimien varastoon. Leima otettiin käyttöön 1942, joten sitä vanhemmissa pulloissa voi olla "SA-Int" (Suomen Armeija Intendentuuri) tai pelkkä valmistajaleima
- Suojakangas: alkuperäinen huopakangas on paksua ja tiheäksi kutottua. Myöhemmät versiot ovat ohuempia
Valmistajamerkintä kertoo tarinan
M/42-kenttäpulloissa näkee usein leimauksen "INT/43" tai vastaavan, jossa INT viittaa Intendentuuriin ja numero valmistusvuoteen. Valmistaja "Kone ja Silta Oy" on yksi tunnetuimmista. Painonappien "Prym"-merkintä viittaa saksalaiseen Prym-nappiyhtiöön, joka toimitti tarvikkeita myös Suomen armeijalle.
Leipälaukut
SA-leipälaukku on neliskulmainen, läppäkiinnityksellä varustettu laukku, joka kannettiin vyössä. Sota-ajan laukut valmistettiin nahkasta ja niiden sisälle mahtui päivän muona-annos. Laukun kylkeen kiinnitettiin usein kenttäpullo.
Tunnistamisen avainpiirteet:
- Materiaali: nahka (sota-aika) vs. vinyyli tai kangas (sodanjälkeinen)
- SA-leima: lyöty nahkaan tai painettu musteella
- Soljet ja kiinnittimet: messinki tai teräs sota-aikana, myöhemmin alumiini
- Koko ja malli: sota-ajan malli on hieman pienempi ja karkeammin viimeistelty kuin sodanjälkeinen tuotanto
Nahkaisten sota-ajan leipälaukkujen kunto vaihtelee paljon. Kuivunut ja hauras nahka laskee arvoa merkittävästi.
Vyöt ja kantolaitteisto
M/22 ja M/27
Suomen armeijan ensimmäiset vakioidut hihnavyöt olivat M/22 ja M/27, leveydeltään noin 40 mm. Tummanruskeaa nahkaa, kaksipiikkinen soljen. M/22- ja M/27-vyöt olivat virallisesti käytössä 1920-luvulta eteenpäin, ja vaikka M/30 korvasi ne, vanhempia malleja näkee yhä runsaasti sota-ajan valokuvissa. Varastot olivat suuret, joten vaihto ei tapahtunut yhdessä yössä.
M/30
M/30-hihnavyö on 45 mm leveä nahkavyö, jossa kaksi kohokuviointiraitaa kulkee reunoja pitkin. Se korvasi M/22- ja M/27-mallit ja oli käytössä läpi sota-ajan. M/30 on univormukeräilijöille tuttu, sillä se kuuluu täydelliseen m/36-settiin.
Ukko-Pekka on kivääri, ei vyö
Keräilypiireissä kuulee toisinaan puhuttavan "Ukko-Pekan vyöstä". Lempinimi "Ukko-Pekka" viittaa kuitenkin M/39-kivääriin, joka nimettiin presidentti P. E. Svinhufvudin mukaan. Svinhufvud oli tunnettu kilpa-ampuja ja suojeluskuntalainen. Lempinimi ei liity hihnavyöhön.
Kantolaitteistoon kuuluivat myös M/30-patruunavyö (kolme tai neljä patruunalaukkua nahkavyössä), Y-hihnat painon jakamiseksi hartioille ja erilaiset koukut varusteille. Täydellinen kantolaitteisto alkuperäisin osin on keräilykohteena arvokas.
Kenttälapiot ja pioneerityökalut
SA-leimatut kenttälapiot ovat keräilijöiden suosikkeja juuri siksi, että niissä yhdistyy kaksi historiallista kerrosta. Venäläinen terä saattaa olla valmistettu 1910-luvulla, mutta suomalainen varsi ja SA-leima kertovat jatkosodan ajan varustelusta.
Tunnistamisen avainpiirteet:
- Terä: taottu teräs, usein tsaarinaikainen (valmistajan leima voi olla kyrillinen)
- Reikä terässä: suomalaisten lisäämä kantohihnan kiinnityspiste
- Varsi: puinen, suomalainen tuotanto
- SA-leima: lyöty terään tai varteen
- Kantokotelo: kankainen tai nahkainen suojus, jota kutsutaan joskus nimellä "kaivinkangas"
Varusteleka myy yhä ylijäämälapioita, mikä antaa hyvän vertailukohteen aidon esineen tunnistamiseen.
Telttakankaat ja majoitusvarusteet
Suomalaiset sotilastelttakankaat olivat paksua viherruskeaa kangasta. Yksittäinen telttakangas palveli myös sadeviittana ja maassa makuualustana. Useampi kangas yhdistettiin napeilla ja purjerenkailla suuremmaksi teltaksi.
Makuupusseja valmistettiin eri malleja, mutta sota-ajan kappaleet ovat harvinaisia keräilymarkkinoilla. Niiden suurikokoisuus ja hauraus ovat vähentäneet säilyneiden kappaleiden määrää.
Telttakankaat ja makuupussit ovat kenttävarusteiden marginaaliin jäävä osa-alue. Erikoiskeräilijöille ne tarjoavat haasteen: hyväkuntoinen sota-ajan telttakangas tai makuupussi on todellinen löytö.
Tunnistaminen ja aitouden varmistaminen
Kenttävarusteiden aitouden varmistamisessa pätevät samat periaatteet kuin muussakin militariakeräilyssä. SA-leiman tunnistaminen on perustaito. Sen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota:
- Materiaalit: sota-ajan materiaalit (nahka, alumiini, huopa, raskas puuvillakangas) eroavat sodanjälkeisistä (vinyyli, muovi, ohut kangas)
- Valmistustekniikka: käsityön jälki, epätasaisuudet ja sota-ajan "riittävän hyvä" -viimeistely vs. sodanjälkeinen teollinen tasalaatuisuus
- Patinointi: aito patina kehittyy vuosikymmenten käytöstä ja varastoinnista. Keinotekoisesti vanhennettu pinta näyttää tasaiselta
- Valmistajamerkinnät: INT (Intendentuuri), VPu (Valtion Pukutehdas), valmistusvuosi
Väärennöksistä
Kenttävarusteiden väärennökset ovat harvinaisempia kuin mitalien tai teräaseiden, koska yksittäisten esineiden arvo on matalampi. Silti SA-leimojen lisääminen aitoon mutta leimaamattomaan esineeseen on yleinen keino nostaa arvoa. Tarkista aina, että leima sopii esineen ikään ja tyyppiin. SA-leima otettiin käyttöön vasta vuonna 1942, joten sitä vanhemmissa esineissä sen ei kuulu esiintyä.
Keräilyhinnat
Alla olevat hinnat ovat suuntaa antavia ja perustuvat toteutuneisiin myyntihintoihin suomalaisilla keräilymarkkinoilla. Kunto, SA-leima ja täydellisyys (alkuperäiset osat mukana) vaikuttavat hintaan merkittävästi.
Suomalaisten kenttävarusteiden hintavertailu
Päivitetty: helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| SA-kenttäpullo (alumiini, sota-aika) | Hyvä | 20-80 € | SA-leima ja alkuperäinen huopakangas nostavat arvoa |
| Kenttäpullo (sodanjälkeinen) | Hyvä | 10-25 € | Varusteleka myy ylijäämänä n. 20 € |
| SA-leipälaukku (nahka, sota-aika) | Hyvä | 40-120 € | Nahan kunto ratkaiseva |
| Leipälaukku (vinyyli, sodanjälkeinen) | Hyvä | 10-30 € | Yleinen ylijäämä |
| M/30-hihnavyö | Hyvä | 25-80 € | SA-leimattu arvokkaampi |
| M/22 tai M/27-hihnavyö | Kohtalainen | 40-120 € | Harvinaisempi kuin M/30 |
| Kenttälapio m/40 (SA-leimattu) | Hyvä | 30-150 € | Terän alkuperä (ven./suom.) vaikuttaa |
| Täydellinen kantolaitteisto (vyö + Y-hihnat + laukut) | Hyvä | 100-300 € | Yhtenäinen setti nostaa arvoa |
| Sota-ajan telttakangas | Kohtalainen | 30-80 € | Harvinainen hyväkuntoisena |
| Sota-ajan makuupussi | Kohtalainen | 60-150 € | Hyvin harvinainen, kunto vaihtelee |
Hintojen seuranta
Paras tapa seurata toteutuvia hintoja on Huuto.net-huutokaupat, joissa näkee sekä lähtö- että loppuhinnat. Varusteleka tarjoaa hyvän vertailukohdan ylijäämävarusteiden hinnoittelulle. Keräilytapahtumissa kuten TAMARMS-messuilla (Tampere) hinnat ovat usein neuvoteltavissa.
Säilytys ja hoito
Kenttävarusteet koostuvat tyypillisesti useasta materiaalista, ja jokainen vaatii omanlaisensa käsittelyn.
Nahka (vyöt, leipälaukut, kantohihnat)
- Puhdista pehmeällä, nihkeällä liinalla
- Rasvaa nahkaöljyllä tai mehiläisvahalla kerran vuodessa. Vältä kasviöljyjä
- Älä säilytä kosteassa tai suorassa auringonvalossa
- Kuivunut nahka halkeaa peruuttamattomasti. Jos nahka on jo hauras, ammattitaitoinen konservaattori voi auttaa
Kangas (telttakankaat, suojakankaat, leipälaukkujen vuorit)
- Harjaa pöly pehmeällä harjalla
- Tahrat: nihkeä liina, ei pesuaineita
- Säilytä kuivassa, ilmavassa tilassa. Muovipussit keräävät kosteutta ja edistävät hometta
- Suora auringonvalo haalistaa värit pysyvästi
Metalli (kenttäpullot, lapiot, soljet)
Metallin kohdalla pätee sama periaate kuin muuallakin: älä puhdista liikaa. Patina ja käytön jäljet kuuluvat esineeseen. Jos puhdistusta tarvitaan, testaa aina ensin näkymättömään kohtaan.
- Pintaruoste teräsesineissä: kokeile ensin pehmeällä kangalla. Jos se ei riitä, hienolla teräsvillalla (000-karkeusaste) varovasti, mutta vain ruosteiseen kohtaan. Älä hio laajemmin kuin on tarpeen
- Levitä ohut kerros mikrokristallivahaa (Renaissance Wax tai vastaava) suojaksi
- Säilytä kuivassa. Käytä silikageeliä säilytyslaatikossa kosteuden hallintaan
- Alumiinia ei saa käsitellä teräsvillalla. Käytä ainoastaan pehmeää kangasta
Yleissääntö
Älä restauroi liikaa. Keräilyesineessä patina ja käytön jäljet ovat osa sen tarinaa. Konservointi (tilan säilyttäminen) on aina parempi valinta kuin restaurointi (entisen ulkonäön palauttaminen).
Mistä ostaa ja oppia lisää?
Markkinapaikat:
- Huuto.net on Suomen aktiivisin militariamarkkina. Kenttävarusteita löytyy erityisesti kategorioista "Militaria" ja "1939-1945"
- Varusteleka myy ylijäämäkenttävarusteita (sodanjälkeisiä) ja on hyvä vertailukohta
- Keräilytapahtumat: TAMARMS (Tampere), Hämeenlinnan militariapäivät ja SAHS-huutokaupat
Tietolähteet:
- jaegerplatoon.net on kattavin englanninkielinen lähde suomalaisten sotilaiden varustelusta 1918-1945
- sa-kuva.fi tarjoaa yli 160 000 sota-ajan valokuvaa, joissa näkyy kenttävarusteiden käyttö (CC BY 4.0)
- Sotamuseo (Helsinki) ja Jalkaväkimuseo (Mikkeli) esittelevät kenttävarusteita osana kokoelmiaan
Kenttävarusteet ovat aloittajan kannalta kiitollinen keräilykohde: edullisia, helposti tunnistettavia ja täynnä historiaa. Yksi SA-leimattu kenttäpullo kädessä kertoo enemmän sotilaan arjesta kuin tuhat sanaa oppikirjassa.
