Suomalaisten sotilaspukujen keräilyopas
Kattava opas suomalaisten sotilaspukujen keräilyyn. Tärkeimmät mallit m/22:sta m/62:een, tunnistaminen, napit ajoituskeinona, hinnat ja säilytys.
Johdanto
Suomalaiset sotilaspuvut kattavat yli sadan vuoden historian sisällissodan improvisoiduista vaatteista nykyaikaisiin maastokuvioihin. Keräilijöille univormut tarjoavat konkreettisen yhteyden Suomen sotahistoriaan. Jokainen takki, lakki ja kauluslaatta kertoo tarinaa kantajastaan ja aikakaudestaan.
Univormut ovat suomalaisen militariakeräilyn peruskallio. Kenttäpuku m/36 on keräilyn "leipälaji", jota löytyy markkinoilta säännöllisesti kohtuuhintaan. Samalla harvinaisimmat kohteet (panssarijoukkojen nahkaunivormut tai suojeluskuntaupseerien puvut) voivat olla museotason harvinaisuuksia. Hintahaarukka ulottuu paristakymmenestä eurosta yli kahteen tuhanteen euroon.
Tämä opas käy läpi tärkeimmät uniformumallit, niiden tunnistamisen, ajoittamisen ja hintatason sekä antaa käytännön ohjeet tekstiilikeräilyn aloittamiseen.
Univormukehityksen vaiheet
Tärkeimmät keräilymallit
Kenttäpuku m/22: ensimmäinen vakiomalli
Suomen ensimmäinen virallisesti vakioitu sotilaspuku otettiin käyttöön vaiheittain vuosina 1918–1922 ja nimettiin takautuvasti m/22:ksi noin vuonna 1930. Teräksenharmaa villakangastakki erottuu korkeasta kauluksestaan ja suomalaisen vaakunaleijonan kuvionapista.
M/22:sta valmistettiin kolme perusversiota: miehistöversio ilman rintataskuja, aliupseeriversio kauluksen nauhoilla ja upseeriversio rinta- ja sivutaskuilla sekä korkealla taitettavalla kauluksella. Housut olivat tummanharmaata villaa joko ratsastus- tai suorina housuina, henkselikiinnityksellä ilman vyölenkkejä.
Suojeluskuntaversio erosi armeijan mallista yksinkertaisemmalla leikkauksella ja piirikilpimerkillä vasemmassa olkavarressa. Upseerien kilpi oli 60 × 90 mm kultaisella S-kirjaimella, miehistön 50 × 75 mm valkoisella S-kirjaimella.
Ratsuväen m/22 tunnistaa tummanpunaisista ratsastushousuista, joita kutsuttiin kansan suussa "hurmaushousuksi". Sivussa kulki keltainen raita.
Kenttäpuku m/36: Suomen sotilaspuvun ikoni
M/36 on suomalaisen militariakeräilyn keskeisin uniformumalli. Kenttävarustustoimikunnan suunnittelema, entisten jääkäriupseerien muotoilema puku otettiin käyttöön 1936 ja pysyi palveluskäytössä 1960-luvulle saakka.
Teräksenharmaa takki on lantiomittainen, kuuden suuren napin rivikiinnitys. Korkea taitettava kaulus (5–7 cm) suljetaan kahdella metallihauella. Suuret ulkoiset rintataskut (10–12 cm) ja sivutaskut (19–22 cm) sulkeutuvat leijonanappiläpillä. Hihan suussa on 12 cm:n halkio kahdella piilonapilla. Takin helmassa on sisäinen ensiapusidepakettitasku.
Napit kertovat iän
M/36-takin napit ovat tärkein ajoituskeino:
- Ennen 1941: messinki- tai kuparinarit, Suomen vaakunaleijona, kaksi kokoa (~20 mm ja ~14 mm)
- 1941: siirtymä sinkkiin
- Alkuvuosi 1942 →: bakeliittimuovi (harmaa, musta tai tummanvihreä), teräslankatapit
- Sodanjälkeinen: kokomuovi ilman metalliosia
Tarkista aina napit ennen ostopäätöstä, sillä ne ovat luotettavin tapa erottaa sota-ajan puku sodanjälkeisestä.
Jatkosodassa valmistettiin noin 675 000 m/36-takkia ja kesätakkia. Lisäksi Suomi vastaanotti noin 100 000 saksalaisen maavoimien (Heer) univormupakettia vuosina 1941–1942. Saksalaiset puvut leimattiin Suomen armeijan musteleimalla ja nappeja vaihdettiin suomalaisiin leijonanappeihin.
Tärkeimmät variantit:
| Variantti | Erityispiirteet | Harvinaisuus |
|---|---|---|
| Miehistön sarkatakki | Perusversio, karkeavillaa | Yleinen |
| Upseerin gabardiinitakki | Diagonaalivillaa, kapenevat taskuläpät | Melko yleinen |
| Panssarijoukkojen nahkatakki | Musta nahka, takki ja housut | Erittäin harvinainen |
| Kesätakki (puuvilla) | Musta-valkoinen ristikudos, alumiininapit | Kohtalainen |
| Ratsuväen takki | 5 cm lyhyempi kuin standardi | Harvinainen |
Päähineet m/36 ja m/39
Verikauha (kenttälakki m/36) on suomalaisen sotilaan tunnusmerkki. Teräksenharmaa villalakki, pehmeä lippa, taitettavat sivuläpät. Etupuolella kaksi leijonanappia ja sinivalkoinen kokardi lipan yläpuolella. Aselajia osoittava värilinen terälanka kulki lakin reunassa. Verikauha pysyi käytössä (m/65-versiona) aina vuoteen 2013 asti.
Venelakki (kesälakki m/39) on sivulakkimallinen kevyt päähine alun perin upseereille ja aliupseereille, mutta sodan aikana laajeni koko miehistön käyttöön.
Turkislakki m/39 on suomalainen malli, ei kopio neuvostoliittolaisesta ushankasta, vaikka ulkomuoto muistuttaa. Se perustuu suomalaiseen m/19- ja m/30-perinteeseen. Teräksenharmaa perusversio, ilmavoimilla musta sivu ja sininen lakki. Kaksi versiota: lyhyt korvaläppä (upseerit) ja pitkä korvaläppä (miehistö).
Maastopuku m/62: kurkkusalaatti
Vuonna 1962 käyttöönotettu maastopuku on suomalaisen armeijan tunnetuin nykyaikaisempi univormu. Kolmivärinen maastokuvio (tummanvihreät ja tummanruskeat läiskät vaalealla vihreällä pohjalla) sai lempinimensä "kurkkusalaatti" kuvionsa muodosta.
M/62:n erikoisuus on käännettävä rakenne: maastokuvio toisella puolella, valkoinen talvipuolella. Kevyt puuvillakangas, molemmin puolin rinta- ja vyötaskut nappiläpillä. Vuosikymmenten tuotanto tekee m/62:sta edullisen keräilykohteen, ja ylijäämäpukuja saa muutamalla kympillä.
Keräilijöille kiinnostavaa on m/62:n dokumentoitu värivaihtelu eri tuotantoerien välillä, mikä saattoi olla tarkoituksellista eri vuodenaikojen maastoja varten.
Tunnistaminen ja ajoittaminen
SA-leima ja linnatunnus
SA-leima ("Suomen Armeija") otettiin käyttöön kesäkuussa 1942 merkitsemään puolustusvoimien omaisuutta. Leima esiintyy suorakaiteen sisällä musteleimattuna tekstiileissä. Vanhimmissa esineissä voi nähdä pidemmän "SA-Int" (Suomen Armeija Intendentuuri) -leiman.
Vuonna 1969 SA-leiman korvasi linnatunnus, tyylitelty linnalogo numerolla sisällä, erillisessä etiketissä.
Valmistajamerkinnät
| Merkintä | Valmistaja | Huomiot |
|---|---|---|
| VPu / VPK | Valtion Pukutehdas, Hämeenlinna | Perustettu 1922, pääasiallinen valmistaja |
| Turo | Turo Oy | Vahvistettu sodan ajan sopimusvalmistaja |
| Armeijan Pukimo | VPu:n vanha nimi | 1920–30-luvun esineet |
Valmistajaetiketin perusmuoto on esimerkiksi "VPu 48 70" = Valtion Pukutehdas, koko 48, valmistusvuosi 1970. Sodan ajan esineiden merkinnät voivat olla yksinkertaisempia musteleimoja tarkkojen ommeltujen etikettien sijaan.
Napit ajoituskeinona
| Ajanjakso | Materiaali | Tunnistuspiirteet |
|---|---|---|
| Ennen 1941 | Messinki tai kupari | Vaakunaleijona, kaksi kokoa (~20 mm ja ~14 mm) |
| 1941 | Sinkki | Siirtymäkausi, ulkonäkö muistuttaa messinkiä |
| 1942 → sodan loppu | Bakeliittimuovi | Harmaa, musta tai tummanvihreä, teräslankatapit |
| Sodanjälkeinen | Muovi | Kokomuovi, ei metalliosia lainkaan |
| Kesätakit | Alumiini | Litteä, himmeänharmaa, neliaukkoinen |
| Suojeluskunta | Oksidoitu kupari (ups.) / harmaa metalli (mieh.) | Vaakunaleijona-kuvio |
Kauluslaattojen värikoodit
Aselajitunnistus kauluslaattojen väristä:
| Väri | Kehys | Aselaji |
|---|---|---|
| Vihreä | Valkoinen | Jalkaväki |
| Punainen | Musta | Tykistö (kenttä-, ilmatorjunta-, linnoitustykistö) |
| Sininen | Musta | Ilmavoimat |
| Violetti | — | Pioneeri (sapöörit) |
Everstistä ylöspäin upseerien kauluslaatoissa on kaksinkertainen kehys. Kaikkien upseerien laatoissa on koristelehtien kuvio etukulmissa.
Kauluslaatat ja sodan todellisuus
Kauluslaatat poistettiin yhä useammin käytöstä jatkosodan kuluessa, ja lopulta virallisesti kesällä 1944, koska värilliset tunnukset helpottivat tarkka-ampujien työtä. Upseerit siirtyivät valkoisiin kangasarvomerkkeihin kauluksen kärjissä. Jos myyjä tarjoaa jatkosodan loppuvaiheen takkia täydellisine kauluslaattoineen, se ansaitsee erityistarkastelun.
Suomalaisten sotilaspukujen hintavertailu
Päivitetty: helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| m/36 miehistön sarkatakki | Hyvä | 55–110 € | Yleisin keräilykohde |
| m/36 upseerin gabardiinitakki | Hyvä | 75–140 € | Diagonaalivillaa |
| m/36 verikauha (kenttälakki) | Hyvä | 28–55 € | Tarkista kokardi ja napit |
| m/22–36 mantteli (päällystakki) | Kohtalainen–hyvä | 125–230 € | Raskas villakangas |
| m/27 suojeluskuntatakki | Kohtalainen | 140–325 € | Ruskeanvihreä kenttäpuku |
| Täydellinen m/36-setti (takki + housut + lakki) | Hyvä | 185–370 € | Yhtenäinen kokonaisuus nostaa arvoa |
| Nimetty upseerin univormu | Hyvä | 275–550 €+ | Provenienssi lisää arvoa merkittävästi |
| Panssarijoukkojen nahkaunivormu m/36 | Mikä tahansa | 740–1 850 €+ | Erittäin harvinainen, nahkapula esti tuotannon |
| m/62 maastopuku (kurkkusalaatti) | Käyttökelpoinen | 18–46 € | Edullinen aloituskohde |
| Suojeluskunta m/22 upseerin takki kilpimerkillä | Kohtalainen | 370–740 €+ | Suojeluskunta lakkautettu 1944 |
Väärennökset ja reproduktiot
Reproduktioiden tunnistaminen
Markkinoilla on laadukkaita reproduktioita, joita ei ole tarkoitettu huijaustarkoituksiin mutta jotka voivat päätyä myyntiin alkuperäisinä. Tunnetuimpia reproduktiovalmistajia ovat Tiera Reproductions (suomalainen, laadukkainta saatavilla), Milform (elokuvatuotantoihin), Elbe Werke ja Hikishop.
Varoitusmerkit:
- Kangas tuntuu erilaiselta: alkuperäinen suomalainen sotilasvillan on karkeampaa ja painavampaa kuin reproduktiot
- Väärä nappimateriaali: modernit muovinapit eroavat alkuperäisistä bakeliittinapeista
- SA-leima väärässä paikassa tai väärässä esineessä: SA-leima otettiin käyttöön vasta kesäkuussa 1942
- Hoito-ohjeet usealla kielellä: suomeksi, englanniksi JA saksaksi viittaa kaupalliseen tuotteeseen
- Liian hyvä kunto: sota-ajan esineet, jotka näyttävät käyttämättömiltä, ovat erittäin epätavallisia
- Linnatunnuksen poistojälki: aidoissa ylijäämäesineissä puolustusvoimien merkintä on usein poistettu ennen myyntiä, mikä on normaalia
Säilytys ja hoito
Tekstiilikonservoinnin perusteet
Villaunivormien oikea säilytys pidentää niiden ikää vuosikymmenillä:
- Olosuhteet: tasainen lämpötila 18–20 °C ja suhteellinen kosteus 45–55 %. Älä säilytä ullakolla tai kellarissa.
- Pakkaus: happovapaata silkkipaperia kerrosten väliin. Älä koskaan käytä muovipusseja, sillä ne keräävät kosteutta ja edistävät hometta.
- Koiperhostorjunta: setripuupalat tai laventelipussit säilytyslaatikossa. Akuutissa tartunnassa: pakkaa esine muoviin ja pakasta -18 °C:ssa vähintään 72 tuntia.
- Puhdistus: harjaa pehmeällä luonnonharjaksella. Imuroi lasikuituverkon läpi (estää kuitujen irtoamisen). Ammattimainen kuivapesu arvokkaille esineille. Älä koskaan pese pesukoneessa.
- Esillepano: käytä pehmustetun henkarit vain lyhytaikaisesti. Pitkäaikaiseen esillepanoon tukeva mallinukke tai pehmustettu muoto, joka jakaa painon tasaisesti.
- Korjaukset: arvokkaiden esineiden korjaukset tekstiilikonservaattorille. Älä käytä liimaa tai teippiä.
Lainsäädäntö
Sotilaspukujen omistaminen, ostaminen, myyminen ja esilläpito on Suomessa täysin laillista. Keräilytoimintaa ei rajoita mikään lupavaatimus.
Univormun pukemiseen liittyy rajoituksia puolustusvoimien palvelusohjesäännön mukaan:
- Sotilaspuvun käyttö on kielletty poliittisten puolueiden toiminnassa, vaalimarkkinoinnissa ja mielenosoituksissa
- Vapaa-ajalla "julkista mielipidettä ilmaisevissa tilaisuuksissa" käyttöä "ei pidetä toivottavana"
- Reserviläiset ja palveluksesta eronneet voivat käyttää sotilaspukua kunniavierailuissa ja sankarihautakunniavartioissa
Keräilijöille olennaista: rajoitukset koskevat ensisijaisesti sotilashenkilöksi tekeytymistä, eivät historiallisenkeräilyesineiden omistamista tai esittelyä. Rikoslain 45. luvun sotilasrikossäännökset eivät koske siviilejä, jotka keräilevät tai esittelevät historiallisia pukuja.
Tämä on yleistason tietoa, ei oikeudellista neuvontaa.
Museot ja lähteet
Museot:
- Sotamuseo (Helsinki/Suomenlinna), Suomen tärkein sotahistoriallinen museo. Yli 200 000 esineen kokoelma sisältäen laajan univormuvalikoiman 1800-luvulta nykypäivään.
- Panssarimuseo (Hattula), univormuja, ajoneuvoja, noin 70 panssarivaunua
- Jalkaväkimuseo (Mikkeli), jalkaväen puvut ja varusteet
- Viestimuseo (Riihimäki), viestijoukkojen erikoisvarusteet
- Ilmavoimamuseo (Tikkakoski), ilmavoimien sinisten varianttien erikoiskokoelma
Kirjallisuus:
- Petteri Leino: Asepuku m/36 vuosina 1936–1945 (1998), m/36:n ohittamaton perusteos, kaksikielinen suomi/englanti
- Stig Roudasmaa: Suojeluskuntapuvut 1918–1944, suojeluskuntakeräilyn perusopas
- Marko Palokangas: Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja -arvomerkit, arvomerkkien tunnistusopas
- Pekka Aarniaho: Kaluunat ja rahinaaremmit, virkapuvut ja arvomerkit 1918–1945
Verkkolähteet:
- jaegerplatoon.net, kattavin englanninkielinen lähde suomalaisesta sotavarustuksesta 1918–1945
- etulinja.net, suomalaisten sotilasvaatteiden tunnistusopas
- sa-kuva.fi, SA-kuva-arkisto, aikakauden valokuvia univormuista käytössä (CC BY 4.0)
- camopedia.org, maastokuvioiden vertailu (m/62, m/91, m/05)
Markkinapaikat hintavertailuun:
Yhteenveto
- M/36 on keräilyn perusta: yleinen, edullinen ja historiallisesti merkittävä malli, josta aloittaminen on helppoa
- Napit ovat paras ajoituskeino: messinki (→1941), sinkki (1941), bakeliitti (1942+), muovi (sodanjälkeinen)
- SA-leima ajoittaa vähintään kesäkuuhun 1942: vanhemmat esineet merkitty toisin tai ilman leimaa
- Harvinaisimmat kohteet ovat panssarijoukkojen nahkaunivormu, m/34-kokeilumalli ja suojeluskuntaupseerien puvut kilpimerkeillä
- Reproduktiot ovat laadukkaita: tarkista aina kangas, napit ja merkinnät ennen ostoa
- Villaunivormi vaatii oikean säilytyksen: happovapaata paperia, ei muovia, koiperhostorjuntaa
- Omistaminen on laillista: rajoitukset koskevat vain sotilaspuvun käyttämistä tietyissä julkisissa yhteyksissä