Suomalaisten sotilasmerkkien keräilyopas
Kattava opas suomalaisten sotilasmerkkien keräilyyn. Kokardit, arvomerkit, suojeluskuntamerkit, joukko-osastomerkit, tunnistaminen, hinnat ja lainsäädäntö.
Johdanto
Suomalaiset sotilasmerkit kattavat yli sadan vuoden historian: sisällissodan käsintehdyistä kokardeista nykyaikaisiin M/05-velcropatcheihin. Keräilykenttä on poikkeuksellisen syvä. Pelkästään jatkosodasta tunnetaan noin tuhat epävirallista joukko-osastomerkkiä, ja suojeluskuntien 22 piiriä tuottivat kukin omat tunnuksensa.
Hinnat ulottuvat viiden euron moderneista patcheistä yli 1 500 euron talvisodan vapaaehtoisliittomerkkeihin. Aloittaminen on kuitenkin helppoa: kokardeja ja Sinisiä Ristejä saa alle kolmellakymmenellä eurolla.
Tässä oppaassa käydään läpi tärkeimmät merkkityypit, niiden historia, tunnistaminen, hintataso ja lainsäädäntö.
Merkkijärjestelmän kehitys
Tärkeimmät keräilykategoriat
Arvomerkit
Suomen armeijan arvomerkkijärjestelmä perustuu Gallen-Kallelan vuonna 1918 suunnittelemaan heraldiseen ruusukejärjestelmään. Toisin kuin useimmissa armeijoissa, joissa arvoa ilmaistaan nauhoilla tai tähillä, Suomessa miehistön ja aliupseerien arvomerkeissä käytetään tyyliteltyjä ruusukkeita (heraldiset ruusut). Kenraalien arvomerkkinä toimivat leijonat.
Kauluslaattojen värikoodit kertovat aselaji:
| Väri | Kehys | Aselaji |
|---|---|---|
| Vihreä | Valkoinen | Jalkaväki |
| Punainen | Musta | Tykistö (kenttä-, ilmatorjunta-, linnoitustykistö) |
| Sininen | Musta | Ilmavoimat |
| Violetti | — | Pioneeri (sapöörit) |
| Keltainen | Musta | Ratsuväki ja panssarijoukot |
| Oranssi | Musta | Viesti- ja tietoliikennejoukot |
Keräilijöille arvomerkit ovat kiinnostavia, koska eri aikakausien versiot eroavat materiaaleiltaan ja valmistustavaltaan selvästi toisistaan. Sota-ajan metalliarvomerkit ovat arvokkaampia kuin sodanjälkeiset kangasversiot.
Kokardit
Kokardi on suomalaisen sotilaan päähineessä kannettava pyöreä tunnus. Kaksi päätyyppiä:
Sinivalkoinen kokardi on miehistön ja reserviläisten tunnus. Varhaisimmat ovat huovasta tai maalatusta tinasta, myöhemmät emaloituja tai muovisia. Kokardi kiinnitettiin kenttälakin tai karvalaketin etuosaan.
Leijonakokardi on ammattiupseerien ja reserviupseerien tunnus. Kultaisella leijonalla varustettu emaloitu kokardi on tyypillisesti korkeampilaatuinen ja keräilijöiden arvostama.
Suojeluskuntakokardit muodostavat oman keräilykokonaisuutensa. 22 suojeluskuntapiirillä oli omat värikoodatut kokardiversionsa, mikä tekee täydellisen sarjan kokoamisesta haastavan ja palkitsevan projektin.
Materiaalit kertovat iän: huopa ja maalattu tina viittaavat varhaisimpiin (1918–1920-luku), emali 1920–1940-lukuihin ja muovi sodanjälkeiseen aikaan.
Suojeluskuntamerkit
Suojeluskunta (1918–1944) tuotti Suomen monipuolisimman sotilasmerkkivalikoiman. Keräilyn kannalta kolme pääkategoriaa erottuvat:
Piirikilvet olivat hihaan kiinnitettäviä tunnuksia. Jokainen 22 piirin kilpi oli suunniteltu piirin heraldisten värien mukaan. Upseeriversio (60 × 90 mm) oli suurempi ja kantoi kultaista S-kirjainta, miehistöversio (50 × 75 mm) valkoista.
Karjalan piirimerkit ovat erityisen haluttuja
Luovutetun Karjalan suojeluskuntapiirien merkit (Viipuri, Sortavala ja muut Karjalan piirit) ovat keräilijöiden suosikkeja. Niiden tuotanto päättyi alueiden menetykseen, mikä tekee niistä harvinaisempia kuin läntisten piirien vastaavat. Viipurin piirimerkkejä löytyy markkinoilta harvoin ja hinta voi nousta korkeaksi.
Ansioristit ovat suojeluskuntakeräilyn arvostetuimpia kohteita. Kolme luokkaa:
- Kultainen ansioristi: vain viisi kappaletta myönnetty, mm. Mannerheimille ja Malmbergille. Museoluokan harvinaisuus.
- Hopeinen ansioristi: myönnetty ansioituneille suojeluskuntapäälliköille. Hinta alkaa noin 150 eurosta.
- Rautainen ansioristi: yhteensä noin 2 500 kappaletta myönnetty. Hintaluokka 320–395 euroa.
Kuntoisuusmerkit myönnettiin ammunta- ja urheilusuorituksista. Näitä löytyy markkinoilta kohtuullisesti ja ne ovat hyvä aloituskohde suojeluskuntakeräilyyn, tyypillisesti noin 35 euroa kolmannen luokan merkistä.
Sininen Risti (1967) on suojeluskuntien entisille jäsenille jälkikäteen myönnetty palvelumerkki. Edullinen (noin 25 euroa) ja yleinen, mutta historiallisesti merkittävä.
Joukko-osastomerkit
Jatkosodan aikana syntyneistä epävirallisista joukko-osastomerkeistä tunnetaan noin tuhat erilaista tyyppiä. Ne suunniteltiin ja valmistettiin joukko-osastoissa itsessään, usein paikallisten korupajojen ja sepänpajojen avustuksella.
Merkit ovat pieniä pinssejä, kangasmerkkejä ja nauhoja. Tunnistaminen vaatii joukko-osastohistorian tuntemusta, sillä merkinnät ovat usein niukkoja. Viiteteoksena toimii Marko Palokankaan kirjallisuus sekä jaegerplatoon.net-sivusto.
Hintataso vaihtelee laajasti: tavalliset joukko-osastomerkit maksavat 50–250 euroa riippuen harvinaisuudesta ja kunnosta. Tiettyjen tunnettujen yksiköiden (kuten sissiosastojen tai panssaridivisioonan) merkit voivat nousta korkeammiksikin.
Erikoisjoukkojen merkit
Jääkärimerkki 27 on Preussin jääkäripataljoona 27:n perintömerkki. Maltesinristin muotoinen, kultaisella "27"-numerolla varustettu merkki on suomalaisen merkkikeräilyn arvostetuimpia kohteita. Jääkäripataljoona 27:n miehet muodostivat itsenäisen Suomen armeijan upseeriston ytimen.
Laskuvarjomerkki myönnetään kolmessa luokassa: pronssi (peruskurssi), hopea (jatkokurssi) ja kulta (yli 50 hyppyä tai taistelukokemus). Siipien levittänyt laskuvarjoilija metallipohjalla. Keräilyhinnat 50–150 euroa luokasta riippuen.
Rannikkojääkärimerkki tunnistaa tummanvihreän baretin ja kultaisen merikotkan yhdistelmästä. Rannikkojääkärit ovat Suomen merijalkaväen erikoisjoukko.
Ampumataitomerkit M/33
Ampumataitomerkki M/33 myönnettiin ammuntakilpailuissa menestyneille sotilaille neljässä aseluokassa: kivääri, konepistooli, pikakivääri ja konekivääri. Merkin muodossa ristiin menevät kiväärit, maalitaulu ja hakaristi.
Hakaristi suomalaisessa sotilaskontekstissa
Suomalaisten ampumataitomerkkien hakaristi on suomalainen sotilaallinen symboli, joka oli käytössä jo ennen kansallissosialismin nousua. Akseli Gallen-Kallela valitsi hakaristin Suomen ilmavoimien tunnukseksi vuonna 1918 ruotsalaisen kreivi Eric von Rosenin onnenmerkin innoittamana. Symboli ei liity natsi-Saksan ideologiaan. Suomen ilmavoimat käyttivät hakaristia vuoteen 2020 saakka, jolloin se korvattiin kultaisella kotkalla.
Hopeinen versio myönnettiin miehistölle, kullattu upseereille. Hintaluokka on 30–120 euroa kunnosta ja aseluokasta riippuen.
Tunnistaminen
Valmistajat
Merkin valmistaja on tärkein tunnistus- ja arvonmäärityskriteeri. Tunnetuimmat suomalaiset valmistajat:
| Valmistaja | Sijainti | Tunnettuja tuotteita |
|---|---|---|
| Tillander | Helsinki | Vapaudenristin komentajamerkit, korkealaatuiset kunniamerkit |
| Veljekset Sundqvist | Helsinki | Suojeluskuntien ansioristit, piirikilvet |
| Kultateollisuus Ky | Turku | Vapaudenmitali, sota-ajan koristeet |
| Hopeatakomo Oy | Helsinki | Nordfront-risti 1941–1943 |
| Hopeajaloste Oy | Helsinki | Haavoittumismerkki |
Valmistajaleima löytyy yleensä merkin takaa, joko kaiverruksena tai kohokuviona. Sodan loppuvaiheen merkeissä leima saattaa puuttua kokonaan materiaalipulan takia.
Materiaalit aikakausittain
| Ajanjakso | Tyypilliset materiaalit | Huomioita |
|---|---|---|
| 1918 | Käsintehty: messinki, hopea, tina | Improvisoituja, suuri vaihtelu |
| 1920–1930-luku | Korkealaatuinen messinki, hopea, emali | Ammattimaiset valmistajat, vakiomuodot |
| 1939–1941 | Messinki, kupari | Alkusodan korkea laatutaso |
| 1941–1943 | Sinkki, bakeliitti | Materiaalipula, laatu heikkenee |
| 1944–1960-luku | Muovi, alumiini | Sodanjälkeinen siirtymä |
| M/05 (2007→) | Kudotut patchit, tarranauha | Nykyaikainen järjestelmä |
Kiinnitystapa paljastaa iän
Merkin kiinnitystapa on luotettava ajoituskeino:
- Ruuvikiinnitys (kierretanko + mutteri): tyypillinen toisen maailmansodan ja sitä vanhemmille merkeille
- Neulakinnitys (hakaneula): 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan loppuun
- Vetokiinnitys (clutch back): 1920-luvulta eteenpäin, yleistyi sodanjälkeen
- Tarranauha (velcro): M/05-järjestelmä, 2007 eteenpäin
Jos myyjä tarjoaa "alkuperäistä sota-ajan" merkkiä jossa on moderni vetokiinnitys, se ansaitsee erityistarkastelun.
Hintataulukko
Suomalaisten sotilasmerkkien hintavertailu
Päivitetty: helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Sinivalkoinen kokardi (tina) | Hyvä | 5–25 € | Yleinen, hyvä aloituskohde |
| Upseerien emalikokardi | Hyvä | 25–75 € | Leijonakuvio, emaloitu |
| Suojeluskuntien rautainen ansioristi | Hyvä | 320–395 € | N. 2 500 kpl myönnetty |
| Suojeluskuntien hopeinen ansioristi | Hyvä | 150 €+ | Ansioituneille päälliköille |
| Suojeluskuntien kuntoisuusmerkki (3. lk) | Hyvä | ~35 € | Ammunta- ja urheilumerkit |
| Lotta Svärd -jäsenmerkki | Hyvä | ~35 € | Järjestöjäsenyyden tunnus |
| Jatkosodan joukko-osastomerkki | Vaihteleva | 50–250 € | Harvinaisuus ratkaisee hinnan |
| Ampumataitomerkki M/33 | Hyvä | 30–120 € | Neljä aseluokkaa, hopea/kullattu |
| Sininen Risti (1967) | Hyvä | ~25 € | Jälkikäteen myönnetty palvelumerkki |
| Laskuvarjomerkki | Hyvä | 50–150 € | Kolme luokkaa (pronssi/hopea/kulta) |
| Vapaaehtoisliiton merkki (talvisota) | Mikä tahansa | 500–1 500 €+ | Harvinaisin markkinoilla esiintyvä |
| Modernit M/05-patchit | Uusi | 5–15 € | Helppo aloituskohde |
Väärennökset ja reproduktiot
Reproduktiot markkinoilla
Sotilasmerkkien reproduktioita valmistetaan sekä reenactment-harrastajille että suoraan keräilymarkkinoille. Tunnetuin valmistaja on suomalainen Tiera Reproductions, joka myy kopiomerkkejä avoimesti reenactment-käyttöön. Ongelma syntyy, kun reproduktiot päätyvät jälkimarkkinoille alkuperäisinä.
Varoitusmerkit:
- Liian hyvä kunto: aito 80 vuotta vanha merkki näyttää harvoin kuin uusi. Luonnollinen patina, pienet naarmut ja tasainen kuluma ovat merkki aitoudesta.
- Väärä paino: reproduktiot ovat usein kevyempiä kuin alkuperäiset, koska nykyaikaiset metallit ja seokset eroavat sota-ajan materiaaleista.
- Puuttuva tai vääränlainen valmistajaleima: tarkista leima vertailukuvista. Leiman puuttuminen ei automaattisesti tarkoita väärennöstä (sodan loppuvaiheen merkeistä leima saattaa puuttua), mutta se on syy tutkia tarkemmin.
- Moderni kiinnitystapa vanhassa merkissä: ruuvi- tai neulakinnityksen sijaan moderni vetokiinnitys viittaa reproduktioon.
Luotettavia hankintakanavia: Holmasto.fi (perustettu 1949), VFMR (Veterans of Foreign Military Research) ja kansainvälinen eMedals.com. Keräilytapahtumissa on mahdollista tutkia merkkejä käsissä ennen ostoa.
Lainsäädäntö
Sotilasmerkkien keräily, ostaminen ja myyminen on Suomessa täysin laillista. Toisin kuin tuliaseiden kohdalla, lupavaatimuksia ei ole.
Kunniamerkkien kantamista koskevat rajoitukset:
- Kunniamerkkiä saa kantaa virallisissa tilaisuuksissa vain se henkilö, jolle merkki on myönnetty
- Lähiomainen voi kantaa vainajan kunniamerkkiä tietyissä muistotilaisuuksissa
- Rajoitus ei koske keräilyesineiden omistamista, esillepanoa tai myyntiä
Sotilashenkilöksi tekeytyminen on kiellettyä. Tämä koskee tilannetta, jossa henkilö esiintyy aktiivisena sotilashenkilönä ja pyrkii saamaan siitä etua. Historiallisten merkkien keräily ja esillepano ei täytä tätä tunnusmerkistöä.
Tämä on yleistason tietoa, ei oikeudellista neuvontaa.
Museot ja lähteet
Museot:
- Sotamuseo (Helsinki/Suomenlinna), Suomen tärkein sotahistoriallinen museo. Laaja merkkikokoelma sisältäen arvomerkkejä, kunniamerkkejä ja joukko-osastomerkkejä kaikilta aikakausilta.
- Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo (Seinäjoki), erikoistunut suojeluskuntaesineistöön
Kirjallisuus:
- Marko Palokangas: Sotilasarvot ja -arvomerkit, arvomerkkien perusopas tunnistamiseen ja ajoittamiseen
- Jorma Jäntti: Kunniamerkkiaapinen, suomalaisten kunniamerkkien kattava hakuteos
- Stig Roudasmaa: Suojeluskuntapuvut 1918–1944, sisältää kattavan osan piirikilpimerkinnöistä
Verkkolähteet:
- jaegerplatoon.net, kattavin englanninkielinen lähde suomalaisista sotamerkeistä ja -varusteista
- finna.fi, museoiden digitoidut kokoelmat, hakusanalla löytyy vertailukuvia
- warrelics.eu, kansainvälinen foorumi tunnistusapuun ja keskusteluun
Kaupat ja markkinapaikat:
- Holmasto.fi, Suomen vanhin militariakauppa (perustettu 1949)
- Huuto.net, Suomen aktiivisin militaria-huutokauppamarkkina
- Antikvariaatti.net, painettu kirjallisuus ja asiakirjat
Yhteenveto
- Merkkikeräily on syvä kenttä: pelkästään jatkosodasta tunnetaan noin tuhat erilaista joukko-osastomerkkiä, ja suojeluskuntien 22 piiriä tuottivat kukin omat tunnuksensa
- Gallen-Kallelan ruusukejärjestelmä on ainutlaatuinen: Suomi on ainoa maa, jossa sotilasarvot ilmaistaan heraldisilla ruusukkeilla
- Kiinnitystapa on luotettava ajoituskeino: ruuvikiinnitys (vanha), neulakinnitys (sota-aika), vetokiinnitys (uudempi), tarranauha (M/05)
- Materiaali kertoo aikakauden: messinki (ennen 1941), sinkki (1941), bakeliitti (1942+), muovi (sodanjälkeinen)
- Aloittaminen on edullista: kokardeja, Sinisiä Ristejä ja M/05-patcheja saa alle 30 eurolla
- Tarkista aina aitous: valmistajaleima, paino, patina ja kiinnitystapa ovat tärkeimmät kriteerit
- Keräily on laillista ilman lupia: rajoitukset koskevat vain kunniamerkkien kantamista virallisissa tilaisuuksissa