Suomalaisten sotilasasiakirjojen ja valokuvien keräilyopas
Kattava opas suomalaisten sotilasasiakirjojen keräilyyn. Kenttäpostikirjeet, sotilaspassit, SA-kuvat, kunniamerkkidiplomit, sotakartat, tunnistaminen, hinnat ja säilytys.
Johdanto
Suomalaiset sotilasasiakirjat ja valokuvat muodostavat keräilykentän, joka yhdistää historian henkilökohtaiseen tasoon. Kenttäpostikirje rintamalta kotiin, sotilaspassin valokuva tai TK-kuvaajan otos taistelukentältä kertovat sotahistoriasta tavalla, jota esineet eivät yksinään tavoita.
Määrällisesti kyse on valtavasta aineistosta. Pelkästään kenttäposti kuljetti yli miljardin lähetystä vuosina 1939–1945, ja SA-kuva-arkisto sisältää noin 160 000 valokuvaa talvi-, jatko- ja Lapin sodasta. Keräilijälle tämä tarkoittaa, että markkinoilla on materiaalia runsaasti ja aloittaminen on edullista: kenttäpostikortin saa parilla eurolla.
Tässä oppaassa käydään läpi tärkeimmät asiakirjatyypit, niiden tunnistaminen, hintataso, säilytys ja lainsäädäntö.
Asiakirjojen historiallinen tausta
Tärkeimmät keräilykategoriat
Sotilaspassi
Sotilaspassi myönnettiin jokaiselle suomalaiselle sotilaalle palveluksen päättyessä. Se toimi henkilöllisyystodistuksena joukko-osaston alueen ulkopuolella ja sisälsi palvelustiedot tiivistetyssä muodossa.
Passin tiedot vaihtelevat aikakausittain, mutta tyypillisesti mukana ovat: valokuva (ei aina pakollinen varhaisimmissa versioissa), henkilötiedot, palvelustiedot, fyysinen kuvaus (pituus, paino, kengännumero) sekä myöhemmät kertausharjoitusmerkinnät.
Keräilijälle kiinnostavimpia ovat sota-ajan sotilaspassit valokuvan kanssa, etenkin jos ne on yhdistettävissä tiettyyn henkilöön tai joukko-osastoon. Sodanjälkeiset passit (1960–1970-luku) ovat yleisiä ja edullisia, tyypillisesti 5–10 euroa.
Kantakortti
Kantakortti on Suomen puolustusvoimien kattavin henkilöasiakirja. Jokaisesta palvelleesta laadittiin kortti, joka sisältää keskimäärin 15 sivua tietoa: täydellinen palvelushistoria, ylennykset, kunniamerkit, rangaistukset, haavoittumiset, sairaustiedot ja fyysinen kuvaus.
Kantakortteja ei tyypillisesti näe keräilymarkkinoilla, koska ne ovat arkistomateriaalia. Niiden arvo keräilijöille on kuitenkin tutkimuksellinen: jos keräilyssäsi on nimettyjä esineitä (sotilaspassi, kunniamerkki, univormu), kantakortti tarjoaa taustatiedot henkilöstä.
Kenttäpostikirjeet
Kenttäpostikirjeet ovat asiakirjakeräilyn edullisin ja saavutettavin osa-alue. Yli miljardin lähetyksen joukosta markkinoille päätyy jatkuvasti uutta materiaalia. Kaksi kolmasosaa kaikesta postista kulki rintamalta kotiin.
Talvisodassa kirjeet merkittiin "KENTTÄPOSTIA" ja ohjattiin keskuskenttäpostitoimistoon Pieksämäelle. Jatkosodassa joukko-osastot käyttivät koodattuja yksiköitä turvallisuussyistä. Sotilaille jaettiin toisen maailmansodan aikana yhteensä 7 erilaista kenttäpostimerkkiä.
Sensuurileimat nostavat arvoa
Kenttäpostikirjeissä näkyvät sensuurileimat lisäävät sekä historiallista kiinnostavuutta että keräilyarvoa. Talvisodassa 15–20 % kirjeistä tarkastettiin, jatkosodassa enää noin 5 %. Sensuuritoimiston suorakulmainen "Tarkastettu"-leima tai "Sensuurin tarkastama" -merkintä kertoo, että kirje on kulkenut tarkastajan käsien läpi. Joskus teksti on mustettu tai leikattu pois, mikä näkyy konkreettisesti kirjeessä.
Sensuurileimat vaihtelevat kenttäpostitoimistoittain. Teuvo Rönkkösen Talvisodan kenttäposti ja postisensuuri on perusteos leimojen tunnistamiseen.
Kenttäpostin kautta kulki myös rahalähetyksiä: sodanaikaiset postin välittämät rahasiirrot vastaavat nykyrahassa noin 260 miljoonaa euroa.
SA-kuvat
SA-kuva-arkiston noin 160 000 valokuvaa kattavat talvi-, jatko- ja Lapin sodan. Keräilijöille olennaista on erottaa alkuperäiset sota-ajan vedokset digitaalisista uusintavedoksista.
Alkuperäisen sota-ajan valokuvan tunnistaminen
Alkuperäiset TK-kuvaajien vedokset ovat hopeaselatiinitulostuksia baryyttapaperille. Tunnistaminen:
- Hopeapeili (silver mirroring): tummilla alueilla näkyy metallimainen kiilto, joka syntyy hopeaselatiinin hapettumisesta vuosikymmenten kuluessa. Tämä on luotettavin merkki alkuperäisestä vedoksesta.
- Paperin paino ja tuntu: baryyttapaperi on selvästi painavampaa ja jäykempää kuin moderni valokuvapaperi
- Lehdistövedokset: toimistoleimat, rajausmerkit (kynällä tehdyt viivat) ja kirjoitetut tai liimatut kuvatekstit kääntöpuolella
- Moderni uusintavedos: inkjet- tai lasertulostus digitoidusta negatiivista. Erottuu helposti paperin pinnasta ja painosta.
Koko arkisto on vapaasti ladattavissa sa-kuva.fi-sivustolta, joten uusintavedosten arvo on lähellä nollaa. Vain alkuperäiset aikalaisvedokset ovat keräilykohteita.
Kunniamerkkidiplomit
Jokainen Suomen sotilaskunniamerkki myönnettiin todistuksen kera. Diplomi sisältää vastaanottajan nimen, syntymäajan ja -paikan, myöntämistiedot ja puolustusvoimien ylipäällikön allekirjoituksen.
Arvokkaimpia ovat Vapaudenristin ritarikunnan diplomit (Order of the Cross of Liberty). Nimettyjen upseerien tai tunnettujen henkilöiden diplomit keräävät merkittävän lisähinnan.
Sotakartat
Suomalaiset sotakartat muodostavat oman keräilyluokkansa. Topografiset kartat (mittakaavat 1:20 000, 1:100 000 ja 1:400 000) sekä taistelutilannekartat yksittäisistä operaatioista ovat keräilykelpoisia.
Historiallinen yksityiskohta tekee tietyistä kartoista harvinaisempia: lokakuussa 1944 liittoutuneiden valvontakomissio vaati luovutettujen alueiden karttojen luovuttamista Neuvostoliitolle. Yhteensä 16 miljoonaa karttapohjaa luovutettiin, mikä tekee alkuperäisistä Karjalan alueen sotakartoista niukempia.
Maanmittauslaitos tarjoaa vanhat Karjalan kartat ilmaiseksi digitaalisina latauksina, mikä vähentää digitaalisten kopioiden keräilyarvoa mutta ei alkuperäisten painosten arvoa.
Lentolehtiset
Talvi- ja jatkosodan lentolehtiset ovat fascinoiva mutta vähemmän tunnettu keräilykohde. Suomalaiset lehtiset kohdistettiin puna-armeijan sotilaille venäjäksi, karjalaksi ja viroksi. Neuvostoliittolaiset lehtiset kohdistettiin suomalaisiin suomeksi ja ruotsiksi.
Lentolehtiset historiallisina artefakteina
Lentolehtiset ovat propagandaa, ja niitä tulee käsitellä historiallisina artefakteina, ei tosiasiallisina väitteinä. Suomalaiset lehtiset kehottivat puna-armeijan sotilaita tappamaan poliittiset upseerinsa ja loikkaamaan. Neuvostoliittolaiset lehtiset esittivät suomalaiset "saksalaisten nukkeina".
Kiinnostava yksityiskohta: osa suomalaisista venäjänkielisistä lehtisistä kirjoitettiin vallankumousta edeltävällä oikeinkirjoituksella, koska ne laatineet suomalaiset upseerit olivat oppineet venäjän ennen vuoden 1917 uudistusta. Tämä teki lehtisistä puna-armeijan silmissä vanhahtavia.
Kansalliskirjasto säilyttää noin 1 000 nidosta sota-ajan lentolehtisiä.
Lehtisiä levitettiin lentokoneista, tykistökranaateissa ja kaiutinjärjestelmistä. Paperi on tyypillisesti hauraampaa kuin muissa asiakirjoissa, ja säilytys vaatii erityistä huolellisuutta.
Sotapäiväkirjat ja muistikirjat
Viralliset sotapäiväkirjat ovat joukko-osastojen päivittäisiä toimintakertomuksia aikaleimoineen, taisteluraporteineen ja karttoineen. Kansallisarkisto säilyttää näitä Astia-palvelussaan.
Henkilökohtaiset päiväkirjat ja muistikirjat ovat keräilymarkkinoiden arvostetuimpia paperikohteita. Niiden arvo riippuu sisällön yksityiskohtaisuudesta ja historiallisesta merkittävyydestä. Taistelukuvauksilla tai tunnetuissa operaatioissa palvelleiden sotilaiden päiväkirjat voivat nousta satoihin euroihin.
Tunnistaminen ja aitouden varmistaminen
Paperi ja painotekniikka
Sota-ajan asiakirjoissa käytettiin materiaalipulan vuoksi heikompilaatuista paperia kuin rauhan aikana. Viralliset lomakkeet painettiin kohopaino- eli kirjapainotekniikalla. Kenttäpostikirjeissä paperi vaihtelee laajasti, sillä sotilaat käyttivät mitä oli saatavilla: kirjepaperista lehtiöpaperiin ja jopa käärepaperiin.
Viralliset leimat ja merkinnät
| Leima | Merkitys | Huomiot |
|---|---|---|
| SA-leima | Puolustusvoimien omaisuusmerkintä | Käytössä kesäkuusta 1942 alkaen |
| "Tarkastettu" | Sensuurileima | Suorakulmainen, muoto vaihtelee toimistoittain |
| "Sensuurin tarkastama" | Sensuurileima (vaihtoehtoinen) | Eri kenttäpostitoimistoilla eri versiot |
| Kenttäpostinumero | Joukko-osaston koodattu tunnus | Ei selväkielinen, turvallisuussyistä |
| VPu / VPK | Valtion Pukutehdas (passin kannet) | Samat valmistajat kuin univormuissa |
| Linnatunnus | Puolustusvoimien tunnus 1969 alkaen | Korvasi SA-leiman |
Suomalaisten sotilasasiakirjojen hintavertailu
Päivitetty: helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Kenttäpostikortti (tavallinen) | Hyvä | 2–5 € | Edullisin aloituskohde |
| Kenttäpostikirje ilman leimoja | Hyvä | 3–8 € | Sisältö ratkaisee kiinnostavuuden |
| Kenttäpostikirje sensuurileimalla | Hyvä | 10–25 € | Leima lisää keräilyarvoa merkittävästi |
| Kenttäpostikirje-nippu (sama sotilas) | Vaihteleva | 30–80 € | Kokonaisuus nostaa arvoa |
| Kenttäpostimerkki (7 tyyppiä) | Hyvä | 5–35 € | Tyyppi ja kunto ratkaisevat |
| Sotilaspassi (sodanjälkeinen) | Hyvä | 5–10 € | 1960–70-luvun yleisiä versioita |
| Sotilaspassi (sota-aika, hyvä kunto) | Hyvä | 15–40 € | Valokuva lisää arvoa |
| Sotilaspassi valokuvan kanssa | Hyvä | 25–60 € | Nimetty henkilö nostaa hintaa |
| Alkuperäinen SA-kuvavedos (tavallinen) | Hyvä | 15–40 € | Vain alkuperäiset vedokset |
| Alkuperäinen SA-kuvavedos (harvinainen) | Hyvä | 40–100 € | Tunnettu tapahtuma tai henkilö |
| Kunniamerkkidiplomi (tavallinen mitali) | Hyvä | 15–40 € | Muistomitalien todistukset |
| Kunniamerkkidiplomi (Vapaudenristi ym.) | Hyvä | 50–200 €+ | Korkeammat kunniamerkit |
| Lentolehtinen | Kohtalainen | 10–50 € | Hauras paperi, kunto vaihtelee |
| Sotakartta (Karjalan alue) | Hyvä | 15–60 € | 16 milj. luovutettu 1944 |
| Henkilökohtainen sotapäiväkirja | Vaihteleva | 30–200 €+ | Sisältö ratkaisee |
| Nimetty upseerin asiakirjakokonaisuus | Hyvä | 100–500 €+ | Provenanssi lisää arvoa merkittävästi |
Väärennökset
Asiakirjaväärennökset ja tunnistaminen
Asiakirjaväärennökset ovat harvinaisempia kuin esineväärennökset, mutta niitä esiintyy. Tärkeimmät varoitusmerkit:
- SA-leiman väärennökset: tarkista musteen laatu ja leimatyyppi. Aito SA-leima on musteleima, jonka muste on imeytynyt paperiin vuosikymmenten aikana. Tuore leima erottuu musteen pintakerroksesta.
- Kenttäpostimerkkien väärennökset: filatelia.fi dokumentoi tunnettuja suomalaisten postimerkkien väärennöksiä. Tarkista hammastus, painojälki ja paperi.
- Valokuvavedokset: alkuperäinen hopeaselatiinitulostus erottuu modernista inkjet-tulosteesta paperin painosta, pinnasta ja hopeaselatiinin hapettumisesta (hopeapeili). Moderni tuloste on aina tasalaatuinen.
- Nimetyt asiakirjat: varmista provenanssi eli yhteys henkilöön. Kantakorttien tiedot Kansallisarkistossa auttavat vahvistamaan sotilaan palvelushistorian.
- Liian hyvä kunto: yli 80 vuotta vanha kenttäpostikirje näyttää harvoin kuin eilen kirjoitetulta
Säilytys ja hoito
Paperiasiakirjojen säilytys
Oikea säilytys pidentää asiakirjojen ikää vuosikymmenillä:
- Olosuhteet: lämpötila 16–21 °C, suhteellinen kosteus 30–50 %. Tasaisuus on tärkeämpää kuin tarkat lukemat. Ei kellaria, ullakkoa tai suoraa auringonvaloa.
- Kansiot ja laatikot: happovapaita ja ligniinivapaita (acid-free, lignin-free). Puskuroitu arkistolaatikko suojaa valolta, pölyltä ja kosteusvaihteluilta.
- Valokuvat: polyesteri-, polypropeeni- tai polyeteenikoteloissa. Ei koskaan PVC-muovia (vapauttaa happoa ajan myötä). Käsittele reunoista, mieluiten puuvillakäsineillä.
- Käsittely: pese ja kuivaa kädet ennen käsittelyä. Älä taita, niittaa tai käytä paperiliittimiä alkuperäisiin. Tee muistiinpanot lyijykynällä, ei koskaan kuulakärkikynällä.
- Digitointi: skannaa asiakirjat päivittäiskäyttöön ja käsittele alkuperäisiä mahdollisimman harvoin. Tämä vähentää kulumaa ja valoaltistusta.
Lainsäädäntö
Sotilasasiakirjojen keräily, ostaminen ja myyminen on Suomessa täysin laillista. Lupavaatimuksia ei ole.
Tietosuoja on ainoa huomioitava rajoitus:
- Sota-ajan asiakirjat (1939–1945) koskevat pääosin edesmenneitä henkilöitä, jolloin yksityisyyskysymykset ovat vähäisiä
- Julkaistaessa nimettyjen asiakirjojen tietoja (esim. verkossa) on syytä huomioida tietosuojalaki (1050/2018), erityisesti jos asiakirjassa on tietoja henkilöistä jotka saattavat olla elossa
- Sukututkimus ja historiallinen tutkimus ovat tunnustettuja oikeutettuja tarkoituksia
SA-kuva-arkiston valokuvat on julkaistu Creative Commons Attribution 4.0 -lisenssillä (CC BY 4.0). Tämä tarkoittaa vapaata käyttöä, kunhan lähdemerkintä "SA-kuva" mainitaan. Myös kaupallinen käyttö on sallittua.
Luokitusrajoituksia ei ole: sota-ajan asiakirjojen mahdolliset salassapitoajat ovat umpeutuneet vuosikymmeniä sitten.
Tämä on yleistason tietoa, ei oikeudellista neuvontaa.
Museot ja lähteet
Arkistot ja museot:
- Kansallisarkisto (Helsinki), kantakortit ja sotapäiväkirjat Astia-palvelussa. Kaatuneiden sotilaiden kantakortit vapaasti katsottavissa.
- Sotamuseo (Helsinki/Suomenlinna), asiakirjakokoelma ja SA-kuva-arkiston alkuperäisnegatiiivit
- Kansalliskirjasto, noin 1 000 nidosta sota-ajan lentolehtisiä
- Postimuseo (Tampere), kenttäpostijärjestelmän historia ja näyttelyt
Kirjallisuus:
- Teuvo Rönkkönen: Talvisodan kenttäposti ja postisensuuri, sensuurileimojen perusteos
- Ville Kivimäki & Tiina Kinnunen (toim.): Ihminen sodassa, sota-ajan kirjeenvaihdon tutkimus
Verkkolähteet:
- sa-kuva.fi, koko 160 000 kuvan arkisto vapaasti selattavissa (CC BY 4.0)
- sotasampo.fi, linkitetty avoin data yhdistää valokuvia, henkilöitä ja tapahtumia
- finna.fi, museoiden digitoidut kokoelmat
- jaegerplatoon.net, kattava englanninkielinen lähde suomalaisesta sotavarustuksesta
- maanmittauslaitos.fi, vanhat Karjalan kartat ladattavissa ilmaiseksi
Markkinapaikat:
- Huuto.net, Suomen aktiivisin militaria-huutokauppamarkkina
- Antikvariaatti.net, sotilaspassit, kirjat, valokuvat
- C. Hagelstam, Helsingin tunnettu antikvariaatti
Yhteenveto
- Kenttäpostikirjeet ovat helpoin aloituskohde: markkinoilla runsaasti, hinta muutamasta eurosta ylöspäin. Sensuurileimat nostavat arvoa.
- SA-kuva-arkiston 160 000 valokuvaa ovat vapaasti käytettävissä: vain alkuperäiset sota-ajan vedokset ovat keräilykohteita, modernit uusintavedokset eivät.
- Hopeapeili erottaa aidon vedoksen: tummien alueiden metallimainen kiilto syntyy hopeaselatiinin hapettumisesta vuosikymmenten aikana.
- Kantakortit ovat tutkimuksen kultakaivos: 99 % ikäluokista 1903–1926 on dokumentoitu Kansallisarkiston Astia-palvelussa.
- Sotakartoissa Karjalan alueen alkuperäispainokset ovat niukempia: 16 miljoonaa karttaa luovutettiin Neuvostoliitolle 1944.
- Säilytä oikein: happovapaita materiaaleja, tasainen lämpötila ja kosteus, ei suoraa valoa. Digitoi asiakirjat päivittäiskäyttöön.
- Keräily on laillista ilman lupia: huomioi tietosuoja julkaistaessa nimettyjen asiakirjojen tietoja.