Suomalaisen propagandamateriaalin keräilyopas
Kattava opas suomalaisen sota-ajan propagandamateriaalin keräilyyn. Julisteet, lentolehtiset, postikortit, rintamalehdet, tunnistaminen, hinnat ja lainsäädäntö.
Johdanto
Sota-ajan propaganda on historiallinen dokumentti. Julisteet, lentolehtiset ja postikorttien kuvat kertovat siitä, miten valtio kommunikoi kansalaisilleen kriisiaikana ja miten se pyrki vaikuttamaan viholliseen. Keräilijälle nämä esineet ovat aikakapseleita: graafista suunnittelua, painotekniikkaa ja poliittista retoriikkaa fyysisessä muodossa.
Suomen sota-ajan propagandajärjestelmää koordinoi Valtion tiedoituslaitos (VTL), joka perustettiin kesäkuussa 1941. Sen tehtävänä oli "henkinen maanpuolustus" eli kotirintaman mielialan ylläpito ja ulkomaille suunnattu tiedotustoiminta. TK-komppaniat (tiedonantokomppaniat) tuottivat sisältöä sekä kotimaan lehdistölle että propagandakäyttöön.
Hintataso vaihtelee laajasti: propagandapostikortteja saa viidellä eurolla, kun taas harvinainen alkuperäisjuliste hyvässä kunnossa voi maksaa yli 500 euroa. Tämä opas käsittelee tärkeimmät keräilykategoriat, tunnistamisen, hintatason ja lainsäädännön.
Propagandan historiallinen tausta
Tärkeimmät keräilykategoriat
Julisteet
Sota-ajan julisteet jakautuvat kolmeen pääkategoriaan:
Sotalainarahaston julisteet rahoittivat sodankäyntiä. Ammattitaiteilijat suunnittelivat vetävää grafiikkaa, joka kehotti kansalaisia sijoittamaan säästönsä isänmaan hyväksi. Tunnetuimpia tekijöitä ovat Erik Bruun ja Erkki Tanttu. Nämä julisteet ovat keräilijöiden suosikkeja, koska ne yhdistävät taiteellisen tason ja historiallisen merkityksen.
Väestönsuojelujulisteet antoivat käytännön ohjeita: sammutuskaluston käyttö, pommisuojiin siirtyminen, pimennysvaatimukset. Niiden tyyli on selkeä ja informatiivinen. Keräilyarvon kannalta nämä ovat edullisempia kuin lainajulisteet.
Rekrytointijulisteet houkuttelivat vapaaehtoisia. Lotta Svärd ja muut vapaaehtoisjärjestöt teettivät omat julisteensa. Naiskuva suomalaisissa rekrytointijulisteissa on kiinnostava vertailukohta muiden maiden vastaaviin.
Suomalainen julistetaide
Suomalaiset sota-ajan julisteet edustavat taideteollisuuden (nykyisin muotoilu) kultakautta. Taiteilijat kuten Erik Bruun jatkoivat uraa sodan jälkeen ja vaikuttivat suomalaisen graafisen suunnittelun kehitykseen. Bruunin Arabian kahvipakettien ja Jaffa-limonaadin mainokset ovat kaikille tuttuja. Sama ammattilaistaso näkyy sota-ajan julisteissa.
Tyypilliset koot ovat A2, A1 ja suuremmat. Alkuperäiset on painettu offset-litografialla tai kohopainotekniikalla. Sota-ajan paperi on laadultaan heikompaa kuin rauhan ajan, mikä vaikuttaa säilyvyyteen.
Lentolehtiset
Lentolehtiset ovat yksittäisistä kategorioista kiinnostavin tutkimuskohde. Suomalaiset lehtiset suunnattiin puna-armeijan sotilaille venäjäksi, karjalaksi ja viroksi. Neuvostoliittolaiset lehtiset kohdistuivat suomalaisiin suomeksi ja ruotsiksi.
Suomalaiset lentolehtiset kehottivat antautumaan ja lupasivat hyvää kohtelua. TK-komppaniat kirjoittivat tekstit ja Päämaja hyväksyi ne. Erikoisuutena osa venäjänkielisistä lehtisistä on kirjoitettu ennen vuoden 1917 oikeinkirjoitusuudistusta olleella kirjoitusasulla. Syy: suomalaiset upseerit olivat oppineet venäjän ennen vallankumousta.
Neuvostoliittolaiset lentolehtiset vaihtelivat tyyliltään. Osa lupasi sotilaille turvallisuutta ja ruokaa, osa syytti Suomen johtoa liittoutumisesta natsi-Saksan kanssa. Terijoen hallituksen (Otto Wille Kuusisen johtama "Suomen kansanvaltainen tasavalta") materiaalit vuosilta 1939–1940 ovat erityisen haluttuja niiden lyhyen olemassaoloajan vuoksi.
Kulkulupakortit (safe conduct pass) olivat erityinen lentolehtistyyppi. Ne lupasivat antautuville sotilaille turvallisen kohtelun. Sekä Suomi että Neuvostoliitto jakoivat näitä.
Jakelutavat vaihtelivat: lentokoneet pudottivat, tykistökranaatteihin pakattiin ja kaiuttimilla kuulutettiin. Kansalliskirjastossa on noin tuhat nidosta lentolehtisiä.
Postimerkit ja -kortit
Propagandapostikortit ovat helpoin tapa aloittaa keräily. Niitä painettiin suurina määrinä ja hintatasokin on matala: tyypillisesti 5–15 euroa kortista.
Aiheet vaihtelevat: sotilaita rintamalla, Lotta Svärd -kuvia, maisemia menetetyltä Karjalasta, isänmaallisia symboleita. Kustantajina toimivat WSOY, Otava ja Suomen Punainen Risti.
Kenttäpostikortteihin painettiin toisinaan propagandakuvia. Nämä yhdistävät kaksi keräilyalaa: filatelian ja militariakeräilyn.
Puolipostimerkki-sarjat (semi-postal stamps) sisälsivät sodanaikaisen lisämaksun hyväntekeväisyyteen. Nämä kiinnostavat erityisesti postimerkkikeräilijöitä.
Hyvä aloituskohde
Propagandapostikortit ovat erinomainen paikka aloittaa. Niitä löytyy Huuto.netistä säännöllisesti, hintataso pysyy kohtuullisena ja valikoima on laaja. Korteista voi rakentaa kokoelman aiheen (Lotta Svärd, maisemakortit, sotilaskuvat) tai kustantajan mukaan.
Lehtileikkeet ja TK-artikkelit
TK-komppaniat tuottivat valtaosan sodan aikaisesta uutiskuvastosta ja -teksteistä. Heidän työnsä julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, Seurassa ja lukuisissa sanomalehdissä.
Rintamalehdet (joukko-osastojen omat julkaisut) ovat erikoinen kategoria. Jokainen rykmentti ja divisioona saattoi julkaista omaa lehteään. Painosmäärät olivat pieniä ja levikki rajoittui yksikön miehiin.
Keräilyarvoon vaikuttaa lehden harvinaisuus ja sisältö. Tunnettujen yksiköiden tai historiallisesti merkittävien tapahtumien kattavat numerot ovat arvokkaampia.
Radiomateriaali
Radiopropaganda oli tehokasta, mutta siitä on säilynyt vähän alkuperäismateriaalia. Nauhoitukset ovat harvinaisia. Sen sijaan kirjallista dokumentaatiota on saatavilla:
"Jahvetin kirjelaatikko" oli satiirinen radio-ohjelma, joka pilkkasi neuvostolähetyksiä. Käsikirjoitukset ja painetut koosteet ovat keräilykohteita.
Radiopropagandan tutkimus nojaa pääasiassa arkistolähteisiin (Kansallisarkisto, Yleisradion arkisto) eikä yksityisiin kokoelmiin.
Elokuvamateriaali
Finlandia-katsaukset olivat uutisfilmejä, joita esitettiin elokuvateattereissa ennen pääelokuvaa. TK-kuvaajat tuottivat materiaalin.
Alkuperäiset filmirullat ovat äärimmäisen harvinaisia ja kuuluvat Elokuva-arkiston kokoelmiin. Keräilijöille saatavilla on oheismateriaalia: mainoslehtisiä, ohjelmalehtisiä ja still-kuvia.
Vihollisen propaganda
Neuvostoliiton suomalaisille suunnattu propaganda on oma keräilykategoriansa. Se tarjoaa vastakuvan suomalaiselle narratiiville.
Terijoen hallituksen materiaali on harvinaisinta. Otto Wille Kuusisen johtama "Suomen kansanvaltainen tasavalta" toimi vain talvisodan ajan (marras–maaliskuu 1939–1940). Julistukset, lentolehtiset ja muu materiaali tältä ajalta ovat keräilyharvinaisuuksia.
Vihollisen propaganda historiallisena lähteenä
Neuvostopropaganda kertoo siitä, miten Suomi nähtiin vastapuolella. Se on olennainen osa sotahistorian kokonaiskuvaa. Keräilijän kannalta vihollisen materiaali on usein harvinaisempaa kuin kotimainen, koska sitä ei säilytetty yhtä järjestelmällisesti.
Tunnistaminen
Painotekniikka ja paperi
Sota-ajan painotuotteet tunnistaa materiaalista:
Paperi oli huonolaatuisempaa kuin rauhan aikana. Materiaalipula pakotti käyttämään kierrätyskuituja ja ohuempia paperilajeja. Kellastuminen ja hauraustuminen ovat tyypillisiä.
Painojälki kertoo tekniikasta. Offset-litografia tuottaa tasaisen painojäljen. Kohopaino jättää painaumia paperin pintaan, mikä tuntuu sormenpäillä. Sodanjälkeiset jälkipainokset käyttävät modernia tekniikkaa, joka on terävämpää ja tasaisempaa.
Värit olivat rajoitettuja. Moniväripainatus oli kallista, joten suurin osa julisteista käyttää yhtä tai kahta väriä. Täysivärijulisteet ovat harvinaisempia.
Merkinnät ja leimat
| Merkintä | Merkitys | Huomiot |
|---|---|---|
| VTL | Valtion tiedoituslaitos | Virallisen propagandaelimen tunnus |
| Painotalon nimi | Kustantajan tunniste | WSOY, K.F. Puromiehen kirjapaino, Tilgmann |
| "Päämajan tarkastama" | Sensuurihyväksyntä | Kaikki julkinen materiaali kulki sensuurin läpi |
| Numerosarja | Painoerän tunniste | Erityisesti julisteissa, auttaa ajoittamisessa |
Alkuperäinen vs. jälkipainos
Sota-ajan alkuperäiset ja myöhemmät jälkipainokset eroavat selvästi:
Alkuperäinen (1939–1945):
- Sota-ajan paperi (ohuempi, kellastunut, hauras)
- Painojälki ajalle tyypillinen (offset tai kohopaino)
- Luonnolliset ikääntymismerkit: foxing (ruskeat pilkut), taittosjäljet, reunakulumat
Jälkipainos (1960-luku tai myöhempi):
- Moderni paperi (paksumpi, valkoisempi)
- Digitaalinen tai moderni offset-paino (terävämpi, tasaisempi)
- Ei luonnollisia ikääntymismerkkejä
Provenance eli dokumentoitu alkuperäketju lisää arvoa. Jos myyjä tietää mistä esine on peräisin (esimerkiksi suvun kokoelmasta), se vahvistaa aitoutta.
Hintataulukko
Propagandamateriaalin hintavertailu
Päivitetty: helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Propagandapostikortti (tavallinen) | Hyvä | 5–15 € | Massapainatuksia, yleisiä |
| Propagandapostikortti (harvinainen aihe) | Hyvä | 15–40 € | Erikoisemmat kuvat ja kustantajat |
| Lentolehtinen (suomalainen) | Hyvä | 10–30 € | Venäjän-, karjalan- tai vironkielinen |
| Lentolehtinen (neuvostoliittolainen) | Hyvä | 15–50 € | Suomen- tai ruotsinkielinen |
| Kulkulupakortti (safe conduct pass) | Hyvä | 20–60 € | Antautumislupa, molemmat osapuolet |
| Sodanaikainen juliste (tavallinen) | Kohtalainen | 30–80 € | Väestönsuojelu, yleiset aiheet |
| Sodanaikainen juliste (taiteilija-allekirjoitus) | Hyvä | 80–200 € | Tunnistettu suunnittelija |
| Sotalainarahaston juliste (harvinainen) | Hyvä | 100–300 € | Keräilyn arvostetuin kategoria |
| Rintamalehti (yksittäinen numero) | Hyvä | 10–25 € | Joukko-osaston oma julkaisu |
| TK-artikkeli / lehtileike | Hyvä | 5–15 € | Alkuperäinen leike, ei kopio |
| Terijoen hallituksen materiaali | Mikä tahansa | 50–150 € | Harvinaista, 1939–1940 |
| Harvinainen alkuperäisjuliste (erinomainen kunto) | Erinomainen | 200–500 €+ | Tunnistettu taiteilija, provenance |
Hakaristi ja natsi-symboliikka
Hakaristista suomalaisessa kontekstissa
Suomalainen hakaristi (hakaristi) on eri symboli kuin natsi-Saksan Hakenkreuz. Sen historia Suomessa alkaa vuonna 1918, kun ruotsalainen kreivi Eric von Rosen lahjoitti ensimmäisen lentokoneen Suomelle. Kone kantoi von Rosenin henkilökohtaista onnenmerkkiä, sinistä hakaristiä. Akseli Gallen-Kallela valitsi tämän Suomen ilmavoimien tunnukseksi.
Suomessa ei ole lakia joka kieltäisi historiallisen hakaristin omistamisen tai esittämisen. Suomen ilmavoimat käyttivät hakaristiä vuoteen 2020 saakka, jolloin se vaihdettiin kultaiseen kotkaan.
Keräilijän kannalta hakaristi esiintyy ampumataitomerkeissä M/33, ilmavoimien insignioissa ja tietyissä propagandamateriaaleissa. Asiallinen historiallinen kontekstointi on olennaista.
Verkkomyyntiä koskevat rajoitukset:
eBay ja Facebook Marketplace soveltavat globaaleja käytäntöjä, jotka voivat johtaa ilmoitusten poistamiseen. Algoritmi ei erota suomalaista hakaristiä natsi-symboliikasta.
Suomalaiset alustat (Huuto.net, Antikvariaatti.net) ovat sallivampia historialliselle materiaalille, kunhan esittely on asiallinen.
Kansainvälisessä kaupassa on huomioitava kohdemaiden lainsäädäntö. Saksa, Itävalta ja Ranska rajoittavat natsi-symboliikan tuontia. Suomalainen hakaristi voi aiheuttaa ongelmia tullauksessa.
Säilytys ja hoito
Paperimateriaalin säilytys
Propaganda-aineisto on pääosin paperia. Oikea säilytys pidentää esineiden ikää merkittävästi:
Lämpötila ja kosteus: 16–21 °C, suhteellinen kosteus 30–50 %. Vakaat olosuhteet ovat tärkeitä.
Materiaalit: Happovapaita, ligniinivapaita arkistokansioita ja -laatikoita. Tavalliset muovitaskut voivat vapauttaa kemikaaleja ajan myötä.
Julisteiden säilytys: Tasovarastointi rullatun sijaan. Happovapaa välipaperi estää tarttumisen.
Sijainti: Ei kellaria (kosteus), ei ullakkoa (lämpövaihtelut), ei suoraa auringonvaloa (haalistuminen).
Käsittely: Puhtaat kädet. Kynsiä ei paperin pintaan. Digitoi arkistokäyttöön ja käsittele alkuperäisiä harvoin.
Lainsäädäntö
Propagandamateriaalin keräily, ostaminen ja myyminen on Suomessa täysin laillista. Suomessa ei ole lakia joka kieltäisi sota-ajan propagandan omistamisen, myös hakaristia sisältävän.
Verkkomyyntialustojen rajoitukset ovat yksityisten yritysten käytäntöjä, eivät lakia. eBay ja Facebook soveltavat globaaleja sääntöjä.
Kansainvälinen kauppa vaatii kohdemaiden lainsäädännön huomioimista. Saksan, Itävallan ja Ranskan lait rajoittavat tiettyjen symbolien tuontia.
Hakaristi on Suomessa laillinen historiallisessa kontekstissa. Rikoslaki kieltää kiihotuksen kansanryhmää vastaan, mutta historiallisen esineen keräily ei täytä tätä tunnusmerkistöä.
Tämä on yleistason tietoa, ei oikeudellista neuvontaa.
Museot ja lähteet
Museot:
- Sotamuseo (Helsinki), sota-ajan julisteita ja propagandamateriaalia osana kokoelmia
- Kansalliskirjasto (Helsinki), lentolehtiskokoelma (noin 1 000 nidosta), digitoidut sanomalehdet
- Kansallisarkisto (Helsinki), VTL:n arkistot, TK-komppanioiden aineistot, Astia-palvelu
- Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI, Finlandia-katsaukset ja muu elokuva-aineisto
Kirjallisuus:
- Reijo Ahtokari: Propaganda-ase, suomalaisen sotapropagandan kattava tutkimus
- Pekka Kaarninen: Sotasensuurin historia, sensuurijärjestelmän toiminta ja vaikutukset
- Olli Kleemola: Valokuva sodassa, TK-kuvaajien työ ja kuvaston käyttö
Verkkolähteet:
- doria.fi, digitoidut sanomalehdet ja julkaisut
- finna.fi, museoiden ja arkistojen digitoidut kokoelmat
- sa-kuva.fi, SA-kuva-arkisto (CC BY 4.0)
Kaupat ja markkinapaikat:
- Huuto.net, Suomen aktiivisin militaria-markkinapaikka
- Antikvariaatti.net, painettu materiaali ja efemera
- Erikoishuutokaupat (C. Hagelstam, Helander)
Yhteenveto
- Propaganda on historiallinen dokumentti, ei ideologian juhlistamista. Keräilijän lähestymistapa on akateeminen.
- VTL ja TK-komppaniat tuottivat valtaosan virallisesta materiaalista. Päämaja sensuroi kaiken julkisen viestinnän.
- Alkuperäiset julisteet ovat harvinaisia, koska suuri osa tuhottiin sodan jälkeen. Provenance lisää arvoa.
- Postikortit ovat helppo aloituskohde: edullisia (5–15 €), laaja valikoima ja saatavuus hyvä.
- Lentolehtiset tarjoavat syvyyttä: suomalaiset, neuvostoliittolaiset, kulkulupakortit. Tutkimusarvo on korkea.
- Hakaristi suomalaisessa kontekstissa on eri asia kuin natsi-symboli. Historiallinen kontekstointi on olennaista.
- Keräily on laillista Suomessa ilman rajoituksia. Verkkomyyntialustat soveltavat omia sääntöjään.