Suojeluskuntien militaria: keräilyopas tunnistamiseen ja arvon määritykseen
Kattava opas suojeluskuntien esineiden keräilyyn. Merkit, univormut, asiakirjat, tunnistaminen, hintataso ja aitouden varmistaminen.
Johdanto
Suojeluskuntajärjestö oli itsenäisen Suomen suurin kansalaisorganisaatio. Parhaimmillaan noin 127 000 jäsentä käsittänyt vapaaehtoinen maanpuolustusorganisaatio toimi vuosina 1918-1944, ja sen historian aikana noin 150 000 eri henkilöä palveli sen riveissä. Keräilijöille tämä tarkoittaa valtavaa esinekantaa: merkkejä, univormuja, asiakirjoja, aseita ja muistoesineitä.
Suojeluskuntakeräily on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Hinnat ovat nousseet etenkin harvinaisissa piirimerkeissä ja ansioriteissä. Samaan aikaan tavallisia merkkejä ja asiakirjoja saa yhä kohtuuhintaan, mikä tekee alasta hyvän aloituskategorian.
Merkit ja tunnukset
Suojeluskuntien merkkijärjestelmä heijasti organisaation koko rakennetta piireistä yksittäisen jäsenen saavutuksiin. Keräilijälle tämä tarkoittaa laajaa ja vaihtelevaa kenttää, jossa jokainen merkkityyppi kertoo oman tarinansa.
Piirimerkit ja tunnuskilvet
Jokainen suojeluskuntapiiri sai oman tunnusvärinsä ja kilpikuvionsa. Kilpijärjestelmä otettiin käyttöön huhtikuussa 1919. Kilvet kiinnitettiin vasemman kyynärpään yläpuolelle kaikkiin kenttäpuseroon, päällystakkiin ja muihin asusteisiin.
Kilpien värit perustuivat maakuntien heraldisiin väreihin. Ylipäällikön (Mannerheimin) tunnus oli sinipohjainen. Piirien kilvet jaettiin viistolla kahdella tai kolmella värillä maakuntien heraldisten perinteiden mukaan. Kilpiä valmistettiin kahdessa koossa: upseerien 60 x 90 mm ja miehistön 50 x 75 mm.
Alun perin suojeluskuntapiirejä oli 22 kappaletta. Talvisotaan mennessä määrä oli kasvanut 27:ään, jolloin piirit vastasivat käytännössä sotilaspiirejä. Piirimerkkien variaatio on suuri, ja jokaisesta piiristä on ainakin kaksi valmistuskauden versiota: varhaiset painetut mallit ja myöhemmät standardoidut metallimerkit.
Keräilyvinkki: piirimerkit
Piirimerkit ovat suojeluskuntakeräilyn suosituin alue. Harvinaisimmat piirimerkit ovat pienten pohjoisten piirien varhaisversioita, joita on säilynyt vähän. Yleisimmät ovat Helsingin ja Turun piirien merkit. Täydellinen 22 piirin sarja on haettu kokoelmaharvinaisuus.
Kokardit ja päähinemerkit
Ensimmäiset suojeluskuntakokardit määriteltiin marraskuussa 1918. Alkuperäinen malli oli 25 mm:n halkaisijaltaan oleva kangaskokardi, jonka värit vastasivat kotimaakunnan värejä. Jo vuonna 1919 kangaskokardit korvattiin kestävämmillä maalatusta tinasta valmistetuilla kokadeilla miehistölle ja emaloiduilla versioilla upseereille.
Varhaisimmissa tinakokardeissa on tyypillinen tunnusmerkki: keskellä pieni painuma ja yksi tai kaksi ompelureikää kiinnitystä varten. Nämä yksityiskohdat auttavat ajoittamaan kokardin 1919-1920-luvulle.
Kuntoisuus- ja ampumamerkit
Suojeluskunnat palkitsivat aktiivisia jäseniä kuntoisuusmerkeillä (harrastusmerkit) ja ampumamerkeillä. Molemmat jaettiin kolmeen luokkaan.
Kuntoisuusmerkit myönnettiin jäsenille, jotka osoittivat sitoutumista koulutukseen ja fyysiseen kuntoon. Kolmas luokka oli pronssinen, toinen luokka hopeoitu ja ensimmäinen luokka kullattu. Merkkien ristikuvio noudatteli suomalaista kunniamerkkiestetiikkaa.
Ampumamerkit olivat organisaation ylpeys. Ammuntataitoa pidettiin perustaitona, ja merkit jaettiin kolmeen luokkaan. Miehistön versioissa asekuviot olivat hopeoidut, upseeriversioissa kullatut. Ampumamerkkejä oli sekä kivääri- että pienoiskivääriversiota.
Upseeri- ja johtajamerkit
Suojeluskunnissa oli käytännössä yksi upseerinarvo: suojeluskuntaupseeri. Upseerit tunnisti kauluslaatoista, joissa oli metallinen kuusenoksa. Tummansinisillä kauluslaatoilla oleva hopeoitu kuusenoksa tarkoitti komppaniatason upseereita (luutnantti, kapteeni). Kullattu versio oli varattu esikuntaupseereille ja ylemmälle päällystölle.
Aliupseereilla oli alaspäin osoittava kulmaraita. Paikallisosastojen päälliköillä oli yhdestä neljään vaakasuoraa palkkia, riippuen osaston koosta ja merkittävyydestä.
Suojeluskuntamerkkien hintataso
Päivitetty: Helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Piirimerkki (tavallinen) | Hyvä | 30–80 € | Yleisimmät piirit (Helsinki, Turku) |
| Piirimerkki (harvinainen) | Hyvä | 80–200 € | Pienet pohjoiset piirit, varhaisversiot |
| Kokardi (tina) | Tyydyttävä–Hyvä | 20–60 € | Varhaiset 1919-mallit arvokkaimpia |
| Kokardi (emaloitu, upseeri) | Hyvä | 50–150 € | Harvinaisempi, korkea keräilyarvo |
| Kuntoisuusmerkki (3. lk) | Hyvä | 15–40 € | Pronssinen, yleisin luokka |
| Kuntoisuusmerkki (1. lk) | Hyvä | 40–120 € | Kullattu, harvinainen |
| Ampumamerkki | Hyvä | 20–80 € | Upseeriversiot arvokkaampia |
| Upseerikauluslaatta (pari) | Hyvä | 40–100 € | Kuusenoksa, hopea tai kulta |
| Ansioristi / johtajamerkki | Hyvä | 80–350 € | Harvinaisia, dokumentaatio nostaa arvoa |
Univormut ja asusteet
Kenttäpusero m/27
Kenttäpusero m/27 on suojeluskuntien ikonisein vaatekappale. Kenraali Malmbergin johdolla suunniteltu univormu otettiin käyttöön 1920-luvun lopulla. Kangas oli paksua villaa, sävyltään ruskean-vihreän-harmaa. Ruskea oli hallitseva väri, joskin 1937 alkaen valmistettiin myös vihreäsävyisempiä versioita.
Pusero oli pitkähkö, löysä vartalon kohdalta ja vyötäröltä kiristetty sisäisellä kangasvyöllä. Kuusi piilotettua nappia rinnassa, isot läppätaskut ja leijonakunnasvaakunanappit. Selkäpuolella oli ensiaputarvikkeiden taskut.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: m/27:n ruskehtava sävy muistutti Puna-armeijan univormuja, mikä aiheutti jatkosodan aikana oma-tulitapauksia. Rintamalla ruskeasävyiset uniformut ohjattiin lopulta kotirintaman tehtäviin.
Suojeluskuntaversio vs. armeija
Suojeluskuntaunivormu erottui armeijan versiosta muutamalla tavalla:
- Valkoinen hihannauha vasemmassa käsivarressa piirikilven kanssa
- Tummansininen kauluslaatta kuusenoksalla (upseerit) tai ilman (miehistö)
- Arvomerkit kauluksessa, ei olkalautoissa kuten myöhemmissä armeijan malleissa
- Housuissa ei värillistä nauhaa sivusaumassa
Talvisodan aikana suojeluskuntajäsenet toivat omat uniformunsa palvelukseen, koska puolustusvoimilla ei ollut riittävästi varusteita. Niinpä m/27 näkyi rintamalla runsaasti, vaikka sitä ei virallisesti jaettu sotilaille.
Suojeluskuntaunivormut
Päivitetty: Helmikuu 2026
| Esine | Kunto | Hinta-arvio | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Kenttäpusero m/27 (Sk.Y-tunnuksin) | Hyvä | 200–600 € | Alkuperäiset tunnukset nostavat arvoa merkittävästi |
| Kenttäpusero m/27 (ilman tunnuksia) | Tyydyttävä | 80–200 € | Tunnukset poistettu tai kadonneet |
| Päällystakki m/27 | Hyvä | 150–400 € | Ruskeanvihreä, kaksirivinen |
| Kenttälakki | Hyvä | 40–120 € | Kokardilla arvokkaampi |
| Nahkavyö m/27 | Hyvä | 20–60 € | Ruskea, yksinkertainen rullasoljella |
Asiakirjat ja julkaisut
Suojeluskuntien asiakirjat ovat edullinen ja informatiivinen keräilykategoria. Paperimateriaalia on säilynyt paljon, koska organisaatio toimi 26 vuotta ja tuotti järjestelmällisesti dokumentteja kaikilla tasoilla.
Jäsenkirjat ja -kortit dokumentoivat yksittäisen jäsenen historian: liittymispäivä, koulutukset, saavutukset ja piiri. Nimettyyn henkilöön yhdistettävä jäsenkirja on arvokkaampi kuin nimetön. Jos henkilö on tunnistettu veteraaniksi tai tunnetuksi henkilöksi, hinta nousee merkittävästi.
Suojeluskuntalaisen lehti oli organisaation virallinen julkaisu. Se sisälsi koulutusohjeita, tapahtumauutisia, valokuvia ja henkilöjuttuja. Yksittäiset numerot ovat hyvin kohtuuhintaisia (5-15 euroa), mutta vuosikerrat ovat haluttuja.
Koulutusmateriaalit kattavat ampumaohjeet, kenttäharjoitusten oppaat ja johtajakoulutuksen käsikirjat. Sota-ajan painokset ovat harvinaisempia kuin rauhan ajan.
Paikallisosastojen historiikit ovat erikoinen kategoria. Monet osastot julkaisivat omia historiakirjojaan, jotka dokumentoivat paikallista toimintaa yksityiskohtaisesti. Näitä on vaikea löytää, mutta antikvariaateista ja kirpputorilta niitä ilmaantuu silloin tällöin.
Aseet ja teräaseet
Suojeluskuntajäsenet hankkivat aseensa itse, ja organisaation varastoissa oli merkittäviä asemääriä. SK-leimatut puukot ja pistimet ovat haluttuja keräilykohteita. Ne tunnistaa Sk.Y-omaisuusleimasta, joka eroaa SA-leimasta.
Tuliaseisiin liittyy aina lupavaatimuksia. Toimivat aseet vaativat keräilyluvan tai käyttöluvan. Deaktivoidut aseet vaativat EU-standardin mukaisen deaktivointitodistuksen. Aiheesta lisää keräilylupa-oppaassamme.
Tämän oppaan tiedot ovat luonteeltaan yleisiä eivätkä korvaa viranomaisten ohjeistusta. Tuliaseiden keräilyä säätelevät ampuma-aselaki (1/1998) ja sen muutokset. Keräilyluvan myöntää paikallispoliisi. Luvan hakuprosessi on kuvattu yksityiskohtaisesti keräilylupa-oppaassamme.
Muut esineet
Suojeluskunnat järjestivät aktiivisesti urheilukilpailuja, erityisesti hiihto- ja ammuntakilpailuja. Näistä syntyi palkintomitaleja, pokaaleja ja diplomeja, jotka muodostavat oman keräilykategoriansa. SK-hiihtomitalit ovat edullisia (10-40 euroa) ja koristeellisia.
Piirit ja osastot teettivät myös muistoesineitä: postikortteja, keramiikkaa ja juhlamedaljeja. Itsenäisyyspäivän ja perustamisjuhlan muistoesineet ovat tyypillisiä löytöjä.
Lippuja ja viireitä löytyy harvoin kaupalliseen myyntiin. Suurin osa on museoiden ja perinnejärjestöjen hallussa. Jos sellaisen kohtaa, provenienssi kannattaa selvittää huolellisesti.
Tunnistaminen ja aitous
Sk.Y-leima vs. SA-leima
Nämä kaksi leimaa menevät helposti sekaisin, mutta ne ovat eri järjestelmiä.
Sk.Y-leima (Suojeluskuntain Yliesikunta) viittaa suojeluskuntajärjestön omaisuusmerkintään. Varhaisempi muoto oli "SY". Lisäksi varusteissa esiintyy piirin numero S-kirjaimen perässä sekä hyväksymisleima "=S=". Nämä esiintyvät organisaation omissa varusteissa, erityisesti aseissa ja kenttävarusteissa.
SA-leima on puolustusvoimien omaisuusleima, joka otettiin käyttöön 1942. Suojeluskuntajäsenten esineitä siirtyi sodan aikana armeijan varastoihin, jolloin niihin lyötiin SA-leima. Esineessä voi siis olla molemmat leimat. Tarkempi SA-leiman tunnistusopas löytyy SA-leima-artikkelistamme.
Väärennösriskit
Suojeluskuntamerkkien väärennösriski on kohtuullinen. Se ei ole yhtä korkea kuin kunniamerkeissä, mutta arvokkaimmat piirimerkit ja ansioristit houkuttelevat väärennöksiä.
Tyypillisiä tunnusmerkkejä aidoissa merkeissä:
- Aikakauden metallit: pronssi, hopea, emali. Väärennöksissä usein alumiinia tai halvempaa seosta.
- Valmistajaleima kääntöpuolella: Tillander, Veljekset Sundqvist ja Sporrong olivat tunnetuimmat valmistajat.
- Luonnollinen patina: aito vuosikymmenten patina on epätasainen. Keinotekoinen vanhennus näyttää tasaiselta.
- Kiinnitysneulan tyyppi: alkuperäinen mekanismi eroaa nykyaikaisesta pin-back-kiinnityksestä.
Varoitus
Yleisin huijaus ei ole kokonainen väärennös, vaan aidon mutta tavallisen merkin muokkaus arvokkaammaksi. Esimerkiksi piirikilven uudelleenmaalaus yleisestä harvinaisemmaksi piiriksi tai kuntoisuusmerkin kultaus pronssisesta "ensimmäiseksi luokaksi". Tarkista aina, että maalipinta ja kulumajäljet ovat yhteensopivia.
Markkinat ja ostopaikat
Suojeluskuntaesineitä löytyy samoista kanavista kuin muutakin suomalaista militariaa:
- Huutokauppatalot: Holmasto (Helsinki) on Suomen merkittävin militariaan erikoistunut huutokauppatalo. He tunnistavat ja autentikoivat esineet.
- Keräilytapahtumat: TAMARMS (Tampere) ja Hämeenlinnan militariapäivät ovat tärkeimmät. Messuilla voi tutkia esineitä käsin ja saada asiantuntija-arvioita.
- Huuto.net: Suomen suurin nettihuutokauppa. Laaja valikoima, mutta autentikointi on ostajan vastuulla.
- Facebook-ryhmät: Suomalainen militariakeräily -ryhmissä käydään aktiivista kauppaa.
- Antikvariaatit: Erityisesti asiakirjat ja julkaisut löytyvät usein antikvariaateista.
Kansainvälisiltä markkinoilta (eBay, eMedals) löytyy suojeluskuntaesineitä, mutta suomalainen materiaali on pääsääntöisesti edullisempaa kotimaassa. Myyjän reputaatio ja autentikointi ovat ulkomaisilla alustoilla erityisen tärkeitä.
Referenssikirjallisuus
Suojeluskuntakeräilijän perusteoksia ovat:
- Roudasmaa, Stig: Suojeluskuntapuvut: Suojeluskuntajärjestön puvut 1918-1944 (perustavanlaatuinen univormututkimus)
- Palokangas, Markku: Useita teoksia suomalaisista sotilasvarusteista ja -aseista
- Jaegerplatoon.net: Englanninkielinen verkkosivusto, joka dokumentoi suomalaiset sotilasunivormut ja varusteet poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti. Erityisesti sivuston uniformuosiot ovat erinomaisia.
- Suojeluskuntalaisen lehti: Alkuperäislähde organisaation toiminnasta, merkeistä ja tapahtumista
Suojeluskuntien historia on myös hyvin dokumentoitu Kansallisarkiston kokoelmissa, joihin pääsee tutustumaan paikan päällä tai osittain digitaalisesti.
